tiistai 24. huhtikuuta 2018

Hiomista

Kirjoitin aikaisemmin yhdessä päivityksessä, että Jeriko osaa rinnalla pyörähtämisen muuten, mutta ei vauhdista. No, ei se kyllä osaa ja samalla kun tajusin ettei Jeriko sitä osaa, tajusin ettei Ukkokaan sitä kunnolla osaa eikä sitä ole kummallekaan vielä kunnolla opetettu. Ja kun kaksi avoimen luokan koetta on alkanut heti hyppy - pyörähdys sivulla -kombinaatiolla (joka on vaikea yhdistelmä vielä kun hypyltä koira ehtii juuri ja juuri palata sivulle ennen kuin pitäisi jo suorittaa pyörähdys vastakkaiseen suuntaan), niin se kyllä selittää hyvin miksi Ukolla on mennyt pasmat sekaisin heti alussa.

Pyörähdys sivulla. Kuulostaa yksinkertaiselta, varsinkin kun käsimerkin käyttö on sallittua. Helpoltahan se tuntui, mutta kun koirat ei sitä kuitenkaan oikeasti osanneet, niin pään kääntymisen ulospäin jälkeen oli molemmille ilmeisesti ihan mysteeri miten liike jatkuu kun käsiapu katosi. Ja mun koirat ei taas ole niin tottuneitaa houkutteluun, että osaisi seurata spontaanisti käden liikettä niin hyvin. Ja vielä haasteena vahvasta perusasennosta poispäin kääntymisen aloittaminen.

Aloin ensin opettamaan liikettä uudelleen Ukolle, sitten myöhemmin Jerikollekin. Ajattelin, että koska yksi hankaluus on se perusasennosta/seuraamisesta poispäin kääntyminen, niin aloitan liikkeen opettamisen ihan paikoiltaan. Aloin siis aluksi houkuttelemaan perusasennosta kääntymistä ja naksautin siitä, kun Ukko käytti itse takaosaansa. Sheippasin liikkeen sitten niin, että vaikka palkka/houkuttelu jäi pois, niin palkkasin Ukkoa siitä että se aktiviisesti itse palasi taas perusasentoon. Näin liikkeelle tuli aktiivinen ja selkeä loppuosa Ukolle suoritettavaksi ja liike selvästi aukeni paremmin!

Jerikolle houkuttelu on vielä hankalampi apu, kun se tulkitsee houkuttelun aina ensin häiriötreeniksi. :D Lopulta sain senkin kuitenkin tajuamaan mistä on kyse. Kun molemmilla sujui hienosti pyörähdykset paikallaan hyvin pienellä käsiavulla (pidin sen kuitenkin mukana, koska se on sallittu ja Ukko varmasti tarvitsee kuulonsa vuoksi sitä joka tapauksessa), niin aloin liikkumaan ensin todella hitaasti ja sitten normaalimmassa kävelytahdissa. Selvästi aukesi molemmille paremmin nyt tämän liikkeen merkitys!

Lisäksi Jerikolle aloin tosiaan opettamaan perusasentoa oikealla puolella ensin kirjan päällä kääntyen. Jeriko hoksasi liikkeen hyvin ja perusasento oikealla puolella sujuu jo aikas hyvin sekä myös vaihdot vasemmalta oikealle alkaa hahmottumaan. Jeriko on tästä kyllä niin innoissaan, että välillä menee vähän sähläämisen puolellekin eli varmuutta ja rauhaa siihen tarvitaan paljon ja liike sitten mukaan niin, että Jeriko pitää paikkaa rauhassa.

Tajusin myös, että itse asiassa Ukko ei oikeasti tiedä mitä edessä istuminen tarkoittaa, vaikka se on tottiksissa ollutkin. Ukko ei vaan hahmota asentoa jos tulee mistään muualta kuin suoraan edestä ja tämän vuoksi rallitokokokeissa on tullut virheitä myös tässä liikkeessä, kun Ukko usein on samalla vauhdilla kiertänyt takaa ympäri uudelleen perusasentoon. Aloin harjoittelemaan tätä Ukon kanssa ensin etujalat kirjan päällä ja palkkasin Ukkoa aina siitä, kun se käänsi takaosaa suoraan muhun nähden. Lopulta Ukko alkoi tarjoamaan myös istumista ja vaihdoin kirjan tilalle kosketusalustan.

Pikku hiljaa alkaa tämäkin liike hahmottumaan paremmin Ukolle ja toivon mukaan tästä on paljon apua, että tämäkin liike selkiytyy. Hauskaa kyllä varsinkin tässä edessä istumisharjoituksessa oli, että kun tein sitä ihan täysin sheippaamalla, niin Ukko oli tosi aktiivinen ja selvästi on tykännyt harjoitella eikä mene ollenkaan passiiviseksi vaikka ei koko aikaa ihan ymmärräkään mitä haetaan. :)

Jos ei käynyt selväksi, niin kyllä mä nyt ajattelin treenata Ukkoa kunnolla ja sitten mennään taas rallitokokokeeseen. ;)





Ukolle aloin tosiaan myös FH-jäljen esineilmaisua opettamaan uudelleen. Tämän kevään teema selvästi tämä, että paikkaillaan aiempaa huonoa koulutusta... Voisihan nämä tehdä kerrasta kunnollakin, mutta kun on niin kiva koittaa oikoa.. ;)

Nyt ollaan siirrytty Ukon kanssa ulos harjoittelemaan ja olen nyt harjoituksiin pukenut Ukolle valjaat päälle. Ukko pystyy ilmaisemaan esineet melko luotettavasti selkä muhun päin noin 4 metrin päästä, mutta sitä pidemmällä matkalla alkaa kääntyilemään muhun päin. Harjoitukset siis jatkuu. Täytyy saada tämä luotettavaksi ennen kuin voi ottaa esineitä jäljelle. Ei ole ollut ihme, että on noukkinut niitä suuhun tai jättänyt ilmaisematta jäljellä, kun on niin epäselvää ja ristiriitaa siitä, mitä esineillä pitäisi tehdä.

Jerikon kanssa on aloitettu keppileikit pihassa ja Jeriko leikkii ja etsii keppejä mielellään. Jäljellekin on ollut tarkoitus mennä jo kahtena päivänä, mutta töiden venyessä on sitten jäänyt.

Jupiterin kanssa on vähän tehty seuraamista ja noutoakin muistuteltiin viime perjantaina. Seuraamisen alku on Jupiterilla kyllä hieno. Pientä hienosäätöä vielä ja joka kerta tehdessä kyllä paranee. :)


Jupiterin kanssa on ehditty Jonaksen kurssin jälkeen tekemään vasta kaksi harjoitusta muiden kiireiden vuoksi. Tuossa omassa treeniaitauksessa on lampailla niin voimakas veto väliaidalle, että siinä on välillä vaikea saada tehtyä kunnon ajopätkää, kun Jupiter hakeutuisi vetoa vasten, mutta tänään saatiin ihan ok pätkiä. Lisäksi Jupiterin paimennuksessa on jonkinlaista edistymistä tapahtunut, koska nyt se uskaltaa ottaa karitsat huomioon ja paimentaa niitä muun porukan mukana, eikä se saa uuhia niin hermostumaan. Toki karitsat on kasvaneetkin, joten sekin voi vaikuttaa. Silti olen tyytyväinen tänään treenatessani näkemääni. :)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

NextOne-leiri

Tämä viikonloppu oli hyvin agilitypainotteinen, kun ensin kävin Tuijan kanssa perjantaina Jupiterin kanssa treenaamassa omatoimitreeniä, ja sitten lauantai sekä sunnuntai meni NextOne-leirillä. Varsinaisesti ei kuuluta NextOne-ryhmään, mutta saatiin paikka nyt tältä leiriltä. :)

Lauantaina tein Jerikon kanssa kaksi treeniä Tanja Kurikan radalla ja yhden treenin Esa Lehdistön radalla. Jupiterin kanssa tein yhden treenin Esan treenissä. Aamupäivällä oli ensin mentaalivalmennusta Anne Talvitien ohjauksella. Aikanaan kävin Vappu Alatalon henkisessä valmennuksessa, kun oli pahoja lukkoja omien korvien välissä erityisesti agilityn suhteen. Koin silloin ulkopuolelta vähättelevää painetta ja sisäistä liiallista pakkoa "näyttää", saada tuloksia ja päästä serteihin. Tuolloin henkinen valmennus oli hyvin toimivaa ja sen jälkeen kun löytyi oikea mielentila, hioutui yhteistyö Jerikon kanssa nopeasti parhainpaan mahdolliseen ja agilitysertitkin tuli kerättyä.

Aluksi ajattelin melkein, että ei mulla paljoa ole mitään henkisiä jumeja jotka haittaisi edistymistä, mutta kun pohdinta eteni pikku hiljaa eteenpäin piti itsekin myöntyä, että taas uudelleen Jupiterin kanssa on omat uudet jutut joita pitää itse työstää. Herkästi tulee verrattua Jupiteria Jerikoon. Monessa asiassahan sillä on parempia ominaisuuksia: paimennuksesta niiden kanssa ei kannata puhua edes samana päivänä ja Jupiter on myös selvästi nopeampi ja siinä mielessä lupaavan oloinen agilitykoira. Mutta kuitenkin erityisesti välillä mieltä hiertää Jupiterin herkkyys ja se kun tuntuu ettei se ihan aina sovi niin hyvin mun temperamentille kuin Jeriko. Helpompi lyödä kovia kalloja yhteen kuin yrittää muuttaa omaa toimintaansa, niinhän se on. Yllättäen henkinen valmennus sitten kuitenkin auttoi muodostamaan Jupiterin kanssa hyviä tavoitteita ja tarkastelemaan asioita osissa. Motivaatio taisi ainakin vähän kasvaa agilityn kohdalla, vaikka se on ollut hieman kateissa.

Mutta oli kyllä antoisa viikonloppu myös treenien osalta! Jerikon kanssa saatiin monta hyvää ihan uutta havaintoa, joista jatkossa voi olla paljonkin hyötyä! Ensinnäkin Tanjan radalla Tanja kiinnitti huomiota, että jos mulla on valssi yhtään kesken niin Jeriko jarruttelee ennen ponnistusta. Eli jos tekisin valssit oikeasti kokonaan loppuun aiemmin, niin Jeriko tulee pidemmällä laukalla ja vauhdikkaammin hypylle, jolla sitten voittaa ihan selkeästi aikaa!

Toisena havaintona oli välistäveto-harjoitus, jota tein ensin japsi-ohjauksilla. Aluksi tein aika voimakasta ohjausta, mutta sitä sitten pienennettiin ihan pelkkiin pään käännöksiin, joilla Jeriko ohjautui paremmin kuin hyvin. Viimeiselläkin toistolla jäi vielä tunne, että edelleen olisi voinut ottaa itse vauhtia lisää ja Jeriko olisi kyllä ohjautunut noilla pienillä pään käännöillä. Tuollaisessa kohdassa voisi voittaa vaikka kuinka paljon aikaa hakemalla tuon ihan optimiin!

Esan treenistä sain lisävinkkinä omaan ohjaukseen, että välillä sillekin kannattaa jossain kohdassa tehdä vastakäännös tmv. oikeastaan sen vuoksi, että mun liika rynniminen ja rullaaminen juoksussa vähän rauhoittuisi enkä veisi omalla eteenpäin liikkeellä Jerikoa pois optimilinjalta, kun se muuten pystyy kyllä tosi tiukkoihin käännöksiin.



Jupiterin kanssa lauantaina tehtiin Esan treenissä takaaohjausta ja lähdettiin sillä vähän aukomaan Jupiterin ongelmaa, eli esteiden ohi rynnimistä. Jupiterin piti siis ihan itse edetä edellä ja aukaista silmät katsomaan mitä siellä edessä on. :D Palasteltiin harjoitusta sopiviin osiin ja ihan kivasti se alkoi sujumaan. Lisäksi tehtiin lyhyttä suoraan johon tuli päällejuoksu esteenluku-harjoituksena.

Tänään oli sitten ihan kokonaan Jupiterin päivä. :) Tanjan treenissä oli kivaa rataa jota tehtiin pienissä pätkissä. Todella hienoja onnistumisia tuli ainakin putken pimeän pään aivan upeista hakemisista ja muutenkin Jupiter luki esteitä tässä treenissä tosi hyvin. Rengas vauhdissa tehtynä oli Jupiterille vielä liikaa ja pituudelta kääntyessä mulle vauhdin nostaminen riittävästi oli taas vähän liikaa, kun Jupiter nostaa kyllä suorilla oman vauhtinsa todella nopeasti. Ja sehän siis vielä ihan hölkkää. Auta mua armias, kun se saa vielä ratavarmuutta ja nostaa vauhdin tuosta niin sanotusti tappiin..... :D

Tärkeä havainto Tanjan treenistä oli se, että jos mennään suoraa tai tässä tapauksessa käännyttiin hypyltä, pitää mun katsoa koiraa, jotta se jatkaa eteenpäin eikä katsoa mua! Mä olin ihan mind blown! Jotenkin olen ajatellut juuri päin vastoin, että se mun katse eteen auttaa etenemisessä, mutta kyllä se ihan selvästi niin toimi, että mun katse Jupiteriin auttoi Jupiteria katsomaan esteisiin. Lisäksi pitäisi päästä eroon tuosta mun yrityksestä saattaa Jupiteria esteille, vaan alkaa itse rytmittämään eri tavalla ja päästämään Jupia edelle ja tekemään mm. valssikäännöt kauempaa.

Esan treenissä oli tosi hyvää ja vaikeaa ratasuoraa jossa Jupiterille iski vauhtisokeus aika pahasti ja oli vaikea päästä tämä suora läpi, kun Jupi tuli ohi vuorotellen hypystä ja suorasta putkesta ja mulla ei vaan ollut mitään mahkuja pysyä sen vauhdissa. Mun katse Jupiteriin auttoi kyllä tässäkin ainakin hypyn kohdalla, mutta sitten herkästi ohittui putki. Lisäksi tehtiin vielä päällejuoksua yhdellä hypyllä esteenlukitsemisharjoituksena, sekä toista suoraa niin, että Esa oli palkkaamassa lopussa.

Nämä on kyllä Jupiterille tässä vaiheessa tosi tärkeitä harjoituksia. Se on sen verran iso ja pitkälaukkainen koira, että jos se esimerkiksi tulee väärässä laukassa, niin se ei ehdi tehdä mitään muutoksia linjaansa ennen kuin on jo ohitse esteestä. Kokemus ja koulutus auttaa sitten laukan vaihdoissa, että tulisi oikeassa laukassa tilanteisiin tai osaisi vaihtaa sen nopeasti.

Lopuksi tehtiin vielä testävärastilla eri ohjauksien erottamista toisistaan. Näitä on sitten jatkoa ajatellen paljon muitakin pareja, mutta tässä oli erotettavina persjättö ja pakkovalssi sekä takaakierto ja sylivekki. Aluksi persjättö meni hyvin ja kun tein pakkovalssia muutaman toiston, sujui sekin ja Jupiter alkoi kääntymään tiiviisti siivekkeen ympäri. Tämän jälkeen meni hetki, ennen kuin Jupiter ymmärsi, että ohjaus olisi taas persjättö, mutta sitten kun tämä aukeni, tuli ihan todella tärkeä oivallus myös estefokusta ajatellen. Mun ajoituksesta riippuen pitää valikoida ottaako esteen vai kiertääkö sen. Takaakierron ja sylivekin kanssa erottelu ei ollut ihan niin vaikeaa, mutta mun ehtiminen pelipaikalle sitäkin vaikeampaa. Sitten kun ehdin, niin Jupiter kääntyi sylivekistäkin kyllä todella tiukasti!

Lisäksi tämä treeni taas opetti mun rytmityksestä, että Jupiterilla pitää olla tosi paljon aikaisemmin "kiinniotto" ennen hyppyä, koska kun se tulee niin pitkällä laukalla ja pitkillä hypyillä, niin se ehtii sitten jo mennä ohi tai väärälle esteelle jos en ole tosi ajoissa jo kutsunut oikeaan suuntaan. Sitten taas jos ohjaus on ajoissa ja selkeä, Jupiter kääntyy uskomattoman tiiviisti noin isoksi koiraksi. Hyvä treeni vaikka koettelikin vähän mun hermoja. :D



Lisäksi tänään oli vielä luento harrastuskoirien ravitsemuksesta ja nesteytyksestä. Tästä sai kyllä hyviä ajatuksia myös valjakkourheilua ajatellen ja Ukolle aion nyt kokeilla VetFoodin BB&Recovery valmistetta jospa sillä saisi vielä paremmin palautumista tuettua ja siten tuettua Ukon kestämistä vielä sen lempilajissa. Kallistahan tuo on, mutta jos se olisi niin hyvää, että näkyisi Ukolla vähäisempinä jumittamisina, niin olisin kyllä ehdottomasti valmis maksamaan.

Ukon (ja Jerikon) kanssa on treenailtu rallitokoa ja sen suhteen olen tehnyt yhden jos toisenkin havainnon, mutta niistä lisää joskus myöhemmin. Nyt taitaa olla väsyneen leiriläisen järkevintä alkaa siirtyä nukkumaan jotta tuleva työviikko lähtisi edes jotenkuten käyntiin.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Jonas Gustafssonin paimennuskurssilla

Päästiin mukaan Jonas Gustafssonin paimennuskurssille tänä viikonloppuna Jupiterin kanssa. Ukon kanssahan oltiin Jonaksen kurssilla Malmössä pari vuotta sitten. Hyvin erilaiset koirat kyseessä ja ihan erilaisia juttuja on tehty silloin Ukon kanssa, mutta mielenkiinnosta kirjoitan nyt ensin tämän kerran annin muistiin ja kurkkaan sitten mitä ajatuksia heräsi pari vuotta sitten.

Aloitettiin lauantaina näyttämällä vähän mitä osataan. Jupiterhan ei vielä osaa kuin "lie down" ja "steady" sekä "walk on" käskyt. Standia ja suuntia on tehty vasta ihan parin treenin verran eikä se niitä vielä osaa. Niinpä aika pitkälti luontaisilla vaistoilla pelailtiin ja omalla sijoittumisella autoin Jupiterin flänkeille. Jupiter toimi kyllä todella hienosti vieraassa paikassa ja vierailla lampailla.

Jonas kertoi ensimmäiseksi tämän meidän pienen näyttöpätkän jälkeen, että hänen näkökulmastaan paimennuksessa/sen kouluttamisessa on kolme pääkohtaa: se että koiran asenne lampaille on oikea, se että koiran ja ohjaajan välinen suhde on kunnossa ja koira haluaa tehdä ohjaajalle, sekä käskyjen opettaminen. Kaksi ensimmäistä kohtaa Jupiterin kanssa on hyvin kunnossa Jupiter sai paljon kehuja eikä kyllä turhaan. Se oli "very talented dog" ja sai kehuja siitä miten rento se oli lampailla koko ajan. Lisäksi se haluaa koko sydämellään miellyttää mua ja oppia, eikä sen iloinen rento asenne kärsinyt missään vaiheessa ja jaksoi loistavasti kaksi päivää. Oikeastaan Jonaksen viesti meille oli, että Jupiterissa tai sen toiminnassa ei ole mitään korjattavaa, ja kun sille nyt vaan opettaa käskyt (johon pitäisi mennä ehkä max pari viikkoa), niin sitten se on valmis ajelemaan lampaita ympäriinsä mihin vaan. :)

Olen kyllä todella tyytyväinen näihin kehuihin ja siihen millainen Jupiter on sekä siihen, että en ole pilannut sitä. :D Siihen nähden, että meillä on omat lampaat, ei olla treenattu paljoakaan eikä tosiaan alettu tehdä mitään käskyn alaisia hommia vielä ollenkaan. Jonas itsekin sanoi aloittavansa kouluttamisen vasta noin vuoden ikäiselle koiralle ja kun nyt näki miten nopeasti Jupiter alkoi vastaamaan koulutukselle, oli selvää ettei mitään kiirettä olisi ollutkaan. Jupiter on saanut kehittää noita tärkeitä kahta ensimmäistä ominaisuutta ja se kantaa hedelmää. :)

No mitä me sitten tehtiin Jupiterin kanssa? Lauantaian aloitettiin suuntien harjoittelu niin, että olin lähillä lampaita, ekaksi annoin omalla sijoittumisella tmv pientä apua ja sitten suuntakäskyn. Apuja lähdettiin kuitenkin nopeasti häivyttämään ja opettamaan Jupiterille systeemiä, että tiukempi "lie down" merkkää virheellisen suunnan ja hienosti Jupiter kyllä poimi tämän informaation ja alkoi sekä ottamaan suuntia oikein, että korjaamaan heti "lie downin" jälkeen oikeaksi jos ensin oli väärin.

Itselleni parannuskohteena äänen käyttö. Herkästi äänensävy käy kimeäksi/korkeaksi, vaikka olisin koko ajan tyytyväinen ja menisi hyvin, niin käskyt voisi olla pehmeämpiä. Varsinkin, kun Jupiter on sen tyyppinen että se on varsin helppo saada kuuntelemaan ihan pehmeää ja hiljaista käskyä. Niinpä sitten harjoiteltiin sitä ja varsinkin tänään aloin jo todella onnistumaan äänenkäytössä paremmin.

Tänään otettiin mukaan vähän enemmän ajoa ja siinä ihan samalla ajatuksella flänkkejä. Itse seisoin lähinnä paikoillani ja Jupiter siirteli lampaita mun ympärillä eri suuntiin. Todella nopeasti kehittyi jo kahden päivän aikana, alkoi tosi hyvin toteuttamaan suuntia ilman minkäänlaisia apuja multa ja oikeastaan ainoastaan "epäloogiset" suunnat Jupiterin kannalta aiheutti enää virheitä.

Ajatus tässä siis on päästä heti tilanteeseen, että suunnat on koiralle aina samat vasen ja oikea lampaisiin nähden riippumatta siitä missä ohjaaja seisoo, miten päin ohjaaja on lampaisiin tai koiraan nähden tai varsinkaan ilman mitään apuja. Koiran silmissä ei olisi mitään sisä- tai ulkoflänkkejä, on vain kaksi suuntaa suhteessa lampaisiin eikä sillä väliä tuleeko lampaat kohti ohjaajaa vai viedäänkö niitä pois päin.

Jonaksen ajatuksena ajossa on, että alkuvaiheessa koira oppii seuraamaan lampaita sujuvasti eli kun lampailla on joku kulkusuunta koira ottaa aseman niiden takana ja kulkee perässä, mutta jos lampaat alkaa kääntymään esim. vedon mukana, koira yleensä peesaa perässä väärälle linjalle. Koulutuksen seuraavassa vaiheessa (jos sinne päästään) koira oppii tasapainottamaan lampaita esim. vetoa vastaan ja lopulta jos koira on oikein hyvä, se oppii todella ajamaan lampaita suoraan. Ajaminen ei siis ole mikään ihan yksinkertainen ja helppo juttu. Tai siis hyvä todellinen ajaminen. Tavoitteena olisi kehittyä sille tasolle.

Tästä nyt siis jatketaan suuntien opettelua näillä eväillä ja samalla edetään ajon harjoittelussa. Toivon mukaan jo melko pian alkukesästä ollaan tilanteessa, että voin Jupiterilla ajaa 1-luokan tasoisia etäisyyksiä. Olen kyllä todella innoissani jatkosta ja todella tyytyväinen, että mun käsiin on osunut tällainen kultakimpale. En olisi osannut näin hyvää toivoakaan, suorastaan pakahdun ylpeydestä. <3 p="">


torstai 12. huhtikuuta 2018

Mitä arvostan koirissani? Osa 3: Jupiter

Jo etukäteen kun mietin mitä voisin Jupiterista kirjoittaa, tuli mulle aika selkeästi ajatus, että se on se yhteinen taival joka arvostusta koiraa kohtaan nostaa.

Totta kai pidän ja arvostan monia ominaisuuksia Jupiterissa. Se on ihanan iloinen ja aina innokas. Jupiter on myös nopea oppimaan ja tekee kyllä aina hyvällä vireellä eikä jähmi yhtään. Paimennuksessa arvostan sen luontaisuutta ja ohjaajanöyryyttä sekä miellyttämisenhalua, jotka tekevät kouluttamisesta helpohkoa. Agilityssä se on vauhdikas ja silti kuuliainen. Vetolajeissa todella haluaa vaan juosta täysiä.

Silti ei olla vielä lähelläkään määränpäätä missään lajissa, joten ajatus loppuu vähän niin kuin tähän. Paljon on hyviä asioita ja lupauksia hienosta yhteisestä matkasta, mutta vielä paljon edessä koettavaa.

Jään siis odottamaan Jupiterin kasvua ja aikuistumista sellaiseksi kuin se tulee olemaan, sekä yhteisen matkan karttumista eri lajian perissa. Katsotaan mitä titteleitä se sitten tuo tullessaan, ehkä jopa jonkun läjän titteleitä, joita voi arvostaa. ;)