perjantai 17. marraskuuta 2017

Agilityä, vähän tottista ja kissan kesyttämistä

Onpa kyllä nolottavan huono tämä mun päivitystahti. Aikaa ei oikein tunnu riittävän tämän pyörittämiseen kuten ennen. Jupiter aloitti tosiaan agilityn alkeisryhmässä ja kävi tällä viikolla kolmansissa treeneissään. On se kyllä hieno pentu ja aivan eri puusta kuin Jeriko tai varsinkin Ukko. Sillä riittää intoa vaikka pienelle kylälle ja vauhti nousee heti, kun se edes kuvittelee vähän tajuavansa. Ei ollenkaan mitään liikaa pohdintaa! Ja SILTI se kyllä keskittyykin tosi hyvin, on jo nyt aikas hyvin estemotivoitunut ja tekee tarkasti mitä sille ohjaan. Siitä tulee kyllä hieno! :)

Tähän mennessä on tehty esteen tarjoamista suoraan ja takaakiertona, sylkkäriä (mun inhokki, mutta sujui ihan kivasti Jupiterilta), poispäinkäännöstä (onnistui Jupiterilta ilmiömäisen hyvin heti ja vauhtiakin nosti hienosti), putkea, renkaan tarjoamista ja juoksumaton tarjoamista. Lisäksi tehtiin viimeksi kentän pituista "loppusuoraa" ja Jupiter irtosi kyllä upeasti palkalle eteen ja otti kaikki esteet (pituus mukaan lukien) välissä eikä mitään kiertämisiä mitä voisi herkästi aluksi tulla. Sanoinko jo, että se on aika hieno? :)

Vähän villiinnyin ja ostin pentutokosta/-tottiksesta treenit Jupiterille. Treenit oli SDP:llä eli samalla hallilla missä meillä on agilitytreenitkin, eli odotusarvo oli aika vahvasti agilityn puolella ja varsinkin alkuun Jupiter häiriintyi aika paljon agilityn äänistä. Hienosti se kyllä teki eikä ainakaan intoa ja aktiivisuutta puutu. :D Katsotaan jos sitä vaikka itsekin löytäisi jotain intoa ja motivaatiota tottiksen treenaamiseen... ;)

Meille tuli syyskuussa ensikotiin musta pieni villikissa, arviolta vajaan vuoden ikäinen. Jeriko on taas tehnyt hienoa työtä sen kesyttämisessä, mutta yllättäen myös Jupiter on osoittanut taipumuksia kissakuiskaajaksi ja siitä on suorastaan tullut kissan lemppari: Fikkels leikkii Jupiterin kanssa ja puskee sitä aina kohdatessaan. :) Ihminen on vielä jännä, mutta vauhdilla on kyllä rohkaistunut ja alkaa nyt pikku hiljaa etsimään uutta omaa kotia. :)


perjantai 3. marraskuuta 2017

Agilityn iloa

Nyt on vähän agiliidelty. Viime viikolla torstaina pääsin ekaa kertaa kokeilemaan agilityä Ilonan Kirin kanssa. Oma polvi on ollut edelleen edellissunnuntaisen kaatumisen jälkeen kipeänä, mutta polvituen kanssa, pysty ihan mukavasti menemään. Tiistaina oltiin Jerikon ja Ukon kanssa Sanna Hasun käsittelyssä, koirat sai niille kuuluvan levon, itse en malttanut. Jerikolla huomattiin lisäksi olevan antura halki ja se onkin sitä itse asiassa ontunut joten lepoa tulee senkin vuoksi.

Takaisin Kiriin. Kirihän on mulle hyvinkin tuttu koira ja olen nähnyt sitä menemässä Ilonan kanssa sen verran paljon, että kohtuullisen hyvin tiesin miten sitä ohjata. Onhan se huomattavasti Jerikoa nopeampi ja itse sain nyt todella pistää jalkaa toisen eteen, että ehdin. Mutta NIIIN hauskaa! :)


Kirin kanssa päästiin vielä toinen kerta treenailemaan, kun sunnuntain pääsin Jouni Oreniuksen ja Isabelle Emanuelssonin koulutukseen. Tätä olin odottanut todella innolla! Tykkään todella todella paljon molempien tyylistä ohjata ja liikkua agilityradalla, se on kyllä kaunista katsottavaa! :) Kirin kanssa oli vieläkin hienompaa, kun se on niin nopea ja sain tosiaan itsekin pistää vauhtia että ehdin sitä ohjaamaan.

Aika tärkeä koulutuksellinen pointti oli "in"-kutsu, joka on sellainen mikä täytyy ehdottomasti opettaa Jupiterille, jotta pystyn ohjaamaan sitä tuollaisissa tilanteissa jarruttamatta menoa liikaa. :) Kirihän tuli noihin ohjauksiin luonnostaan aika hyvin vaikkei tuota ole erikseen opetettu. Huomattavasti paremmin tulee ylipäätään ohjaajaa kohti kuin Jeriko tai Ukko. Toisaalta Kiri kääntyy selvästi huonommin kuin Jeriko ja sille täytyy todella voimakkaasti näyttää käännöt. Takaakierrotkaan ei ole niin automaatio ja joutuu sitten itse oikeasti ohjaamaan eikä vaan vihjaamaan koiralle. Hyvää opetusta mulle. ;)

Oreniuksen rata oli ehkä hieman helpompi ja sillä oli enemmän tilaa vaan mennä. Tämä rata erityisesti tuntui sopivan Kirille ja mulle hyvin ja lopuksi tehtiinkin 20 estettä virheettä, kunnes mulla loppui ihan kokonaan voimat. :D



Isabellen rata oli ehkä kinkkisempi ja kiemuraisempi, sekä hieman ahtaampikin. Pitkälle sillä radalla ei päästy tai oikeastaan oli sovittukin aina etukäteen, että mennään tietty pätkä ja sitten palkataan. Isabelle oli myös erittäin mukava kouluttaja ja häneltä tärkeimpänä käteen jäi se, että vaikka Kiri tulee lujaa, niin itse ei pidä kaahottaa paniikilla, vaan säilyttää rauha. Muuten koira menee mukaan siihen kaahotukseen vielä pahemmin. Tarvii todella laittaa korvan taakse.

Kyllä mä sitten pääsin omankin koiran kanssa agiliitelemään. Nimittäin Jupiterin! :) Aloitettiin Tanja Kurikan alkeiskurssilla ja Jupiter oli niin hieno! Ensinnäkin tehtiin samaan aikaan samalla kentällä muiden pentujen kanssa harjoituksia ja Jupiter keskittyi todella hyvin! Keskittyi leikkimiseen ja muhun useimmiten silloinkin, vaikka toinen pentu karkasi lähelle rallattamaan. Välillä muiden touhut kiinnosti ja kerran Jupiter itse otti juoksupyrähdyksen muiden luokse, mutta muuten todella hienosti keskittyi vain tekemiseen. :)

Ja kyllä Jupiter vähän antoi jo viitettä, että aika kova menijä siitä taitaa tulla ja isoa vaihdetta silmään heti kun yhtään tajuaa mitä tehdään. ;) Tehtiin ensin esteen tarjoamista sekä suoraan, että takaakiertona, sitten valssia ilman esteitä, ja putkeen lähettämistä sekä sisä- että ulkopuolelta ohjaten. Tästä tämä taival sitten lähtee. :)

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ai että!

Lauantaina oli tämän kauden viimeiset paimennuskisat meidän osalta. Kisat oli Perniössä, kisalaidun ja lampaat oli kivat ja reagoi erilaisiin koiriin hyvin. Eka hakukaari päättyi kyllä siihen, että varikkokoira (kai, vaikea sanoa kun kaukaa katsoi) siirtyikin nostossa lampaiden tielle ja tuuppasi lampaat lähtövarikolle. Saatiin sitten uudet lampaat ja nyt Jeriko teki vielä laajemman hakukaaren ja tosi syvän takaa. Nostokin oli tosi rauhallinen ja hyvä.

Ohjaajalle kuljetuksessa alkoi vauhti kiihtyä vaikka kuinka jarrutin Jerikoa ja tolpan kierrossa lampaat meinasi jo linkoutua ties mihinkä suuntaan. Päästiin vielä räpeltämään ajoa, mutta kakkosporteilla Jeriko ei enää pystynyt kuuntelemaan ja otti väärää suuntaa. Lampaat syöksyi ensin kohti lähtövarikkoa ja sieltä kun sai käännettyä otti ne suunnan kohti poistovarikkoa. Jeriko yritti liiankin laajalla kaarella olla häiritsemättä niitä eikä sitten vaan millään ehtinyt niitä pysäyttämään.

Perusongelma tuntuu olevan se, että Jerikon erikoinen väri ja liikkumistyyli pelottaa (siihen tottumattomia) lampaita tosi paljon ja vauhti kiihtyy sen vuoksi. Näille asioille ei oikein voi mitään tehdäkään. Vaikka Jeriko pysyisi kaukana ja ottaisi stopit hyvin, on aiemminkin tullut tunne, että lampaat ei rauhoitu vaikka mikä olisi. Hienosti Jeriko yrittää, mutta ei sillä vauhtikaan sitten riitä noissa tilanteissa, kun se yrittää vielä mennä laajasti ettei lampaat pelkäisi. Näillä mennään, mutta onhan se vähän niinkin, että paukut vähän loppuu näillä lähtökohdilla.

Ukkoa hieroin ja venyttelin eilen ja ai että kun se tuntui hyvältä! Olen käyttänyt käsittelyissä nyt niin tiheään, että en taas musta koska viimeksi itse hieroin ja venyttelin. Sen muistan, että viime talvena jossain vaiheessa Ukko oli todella jumissa, tosi erilainen kuin mitä se on ollut aina aikaisemmin. Nyt Ukko oli taas vanha kunnon kumi-Ukko. Niin elastiset ja pehmeät lihakset että!

Tänään olikin sitten vetotreenit Nahkialassa. Ilona veti Ukon kanssa pyörällä yhden kierroksen ja hienosti vetikin! :) Mä loukkasin tänään polveni lammashommia tehdessäni, saas nähdä koska tuo tuosta toipuu.

torstai 19. lokakuuta 2017

Aikapulaa

Aikaa on vierähtänyt ja blogi on päivittämättä. Ajasta on ollut puutetta ja olen käyttänyt vaan sen ajan mitä on treenaamiseen (lue: pikku nysväämiseen koirien kanssa). Tällä koira- ja lammasmäärällä pitää jo olla tyytyväinen, että ehtii jotain treenaamaan, puhumattakaan siitä kuinka paljon aikaa työt vie harrastuksilta. Kaihoisasti muistelen opiskeluaikoja tai edes aikaa pari vuotta sitten, kun päivystyksiä oli huomattavasti vähemmän ja aikaa harrastuksille paljon enemmän.


Jupiter on kasvanut aivan hurjasti, se painaa jo n. 18,5 kg ja korkeutta on enemmän kuin Ukolla, ehkä noin 55cm (en ole nyt mitannut). Jäntevä nuori poika, joka on kuitenkin ihan täysin höppänä pentu edelleen.


Jupiterin kanssa on treenailtu enimmäkseen paimennusta, siihen on nyt oikein panostettu, voisi melkein sanoa. Itse asiassa olen jo ihan miettinyt, että kun se on niin lupaava paimenen alku, että pitäisikö PK-lajit jättää kokonaan jotta voi siihen paimennukseen vaan kesällä keskittyä.. Tai sitten täytyy ainakin odottaa, että Jeriko jää kokonaan "eläkkeelle", jotta mulla jäisi enemmän treenipäiviä ja treeniaikaa myös PK-lajeille.. Niitä ei nyt kuitenkaan olla muutamaan viikkoon ainakaan treenattu.


Paimennuksessa on tehty erilaisia treenejä. Poispäinajoa ja flänkkejä reiteen taputtamalla kutsuen on tehty nyt joka treenissä jonkin verran, ja aika hyvin sujuu. Flänkit on aika nätisti auki ja Jupiter reagoi ilman liinaakin aika hyvin suulliseen jarrutukseen. Hyvin myös uskaltaa lähestyä lampaita vaikka ne katsoisi suoraan päin. Harjoitusten vaihtelun nimissä on tehty peruskuljetuksessa häkitystäkin sekä sitten isommalla laumalla työskentelyä. Lampaat on myös kerran käyty Jerikon kanssa hakemassa lampolasta (Jupiter hihnassa ettei juokse minnekään alle) ja pässit siirretty tarhasta toiseen Jerikon kanssa. Ihan käytännön hommissakin tietyissä tilanteissa Jupiterista on jo hyötyä, täytyy vaan valita ne tilanteet oikein. :)


Olen nyt hieman aktivoitunut tekemään sisällä pientä treeniä ja Jupiterin treeni-ilme näissä treeneissä on huomattavasti parantunut ja valpastunut, nyt se on oikein innokas pikku harjoittelija. :) Ollaan harjoiteltu kapulan pitoa, maahanmenoa (vihdoinkin olen alkanut ottamaan sitä käskyn alle) seisomaan pysähtymistä hypähdyksestä, tasapainotyynytreeniä ja perusasentoakin.


Ukon kanssa on nyt tehty muutamia vetotreenejä ja kerran Ukko pääsi jo melkein kaverin miehen kanssa canicross-kisoihin. Melkein. Pääsi Ukko silläkin reissulla kuitenkin treenimielessä juoksemaan, joten kivaa oli sekin! Nahkialassa on käyty treenaamassa pyörävetoja ja viime sunnuntaina itse juoksinkin Ukon kanssa. Juokseminen on kyllä kamalaa, mutta pistin vaan "nollat tauluun" ja annoin jalkojen mennä vaan niin lujaa kuin Ukko vetää, niin ihan siedettäväähän se oli. :) Ilona on käynyt myös Ukon kanssa polkemassa ja juoksemassakin, ja Ukko on vaikuttanut jaksavan treenit oikein hyvin eikä ole tullut mitään jälkioireita. Nyt sitten toivotaan, että Ukon kanssa pääsisi ensi talvena taas hiihtokisoihin! :)


Ihan pikku jutuissa lampaiden kanssa Ukko on saanut vielä autella, mutta kyllä se on nyt aika erilaiseksi mennyt mitä pystyy tekemään. Tuntuu, että Ukolla on hieman itsetuntokin lampailla kärsinyt ja herkästi jättäisi joitain lampaita huomiotta. Määrätyissä tilanteissa Ukko on kuitenkin vielä saanut autella joko yksin tai useimmiten niin, että Jeriko on myös apuna.


Lenkeillä Ukko on alkanut pitämään selvästi enemmän mua silmällä eikä irtoa ollenkaan niin kauaksi kuin aikaisemmin. Näin ollen Ukon katoamisia ei ole enää tapahtunut ja arki on rullannut ihan normaalisti kuuloviasta huolimatta.


Jerikon kanssa on myös paimennusta treenailtu nyt aktiivisesti. Välillä on oma lyhytpinnaisuus ollut vähän haitaksi ja sitten on jälkikäteen saanut mennä peilin eteen katsomaan, että mikä meni vikaan kun hermot jakotreenissä meni. Lampaat on nyt vaan ehkä sisälle ottamisenkin johdosta liian kesyjä ja tulee aivan jalkoihin ja on lähes mahdottomia jakaa avoimella. Pete kävi viime lauantaina kouluttamassa ja sanoi, että vastaavissa tilanteissa hän on aina treenannut kotona jakoja aitaa vasten ja kisoissa silti avoimella jaot on onnistunut kun lampaat on herkempiä/villimpiä.


Ja kyllähän homma sitten toimiikin kun jakoja ottaa aitaa vasten. :) Jeriko tulee hienosti osoittamaani kohtaan vaikkei siinä olisi väliäkään ja on oppinut jopa ottamaan sieltä yhden erilleen ilman sen kummempia välejä. Häkitystäkin on treenailtu ja siinä kun oikein keskitytään, niin on hyvin vaikeissakin olosuhteissa onnistuttu. Tolpalta ajoa treenattiin Peten ohjauksessa viime viikonloppuna ja meni aikas kivasti, vaikka välillä oma syvyysnäkö ja arviointi pettikin. Kuulemma kuitenkin aikas hyvin käskytän ja ajoitan käskyt. :) Ensi lauantaina olisi sitten paimennuskisat tiedossa uudessa kisapaikassa, saas nähdä kuinka meidän käy.


Jerikon kanssa on nyt kertaalleen treenattu hypyn ohittamista. Tottiksen kamala vireongelma johtui varmastikin hypylle nostattamisesta ja kun Jeriko vanhana konkarina on tottiksen ketjuttanut mielessään, se nostaa sen räyhävireen jos tottiksen alkuun. Nyt luovun sitten hypyn treenaamisesta tuolla tapaa, koska kokeisiin se ei ole kuitenkaan kantanut ja alkaa jo olla vähän myöhäistä. Sen sijaan harjoitellaan nyt hypyn ohittamista ja hyvin Jeriko siihen ainakin yhden treenin perusteella rentoutui. Lisäksi tottista varten on treenattu namista luopumista ja käsikosketusta. Ensi kesänä sitten taas uutta matoa koukkuun ja toivottavasti saadaan koepaikkoja silleen, että saisi ne kaksi tarvittavaa 1-tulosta. :)


Vähän meinas jo tulla liikaa painetta noista 1-tuloksista ja kisaamisesta, mutta onneksi se meni sitten ohi. Harrastamisen ilo siinä äkkiä menee jos liikaa tuloksia ajattelee ja niiden mukaan menestystään arvottaa.


Ikävä tapaturma oli tässä viikko sitten, kun nuori metsästyskoira oli päässyt meidän laitumelle ja purrut yhtä lammasta päähän. Onneksi oli erittäin vastuuntuntoinen metsästäjä joka tuli ovelle koputtelemaan ja meidät paikalle hälyyttämään, ja vaikka aluksi näytti tosi pahalta oli lammas pään haavoja lukuunottamatta säilynyt vammoitta. Kipulääkityksellä ja antibioottikuurilla vaikuttaisi toipuvan.


Meillä on nyt myös uusi ensikotikissa, joka tuli meille ikään kuin vahingossa. Oma kissa Pikkels on keväästä lähtien ollut kateissa karattuaan yhtenä iltana ulos, eikä sitä ole löytynyt kaikista yrityksistä huolimatta. Toivon kipinä jo heräsi, kun musta samanlainen kissa oli n. 10km päässä jonkun roskiksia penkonut. Saimma kissan kiinni, mutta se paljastui leikkaamattomaksi kolliksi ja mitä ilmeisimmin ihan villikissaksi. Nyt se on sitten totuttelemassa elämään meillä ja toivon mukaan rohkaistuu ja löytää aikanaan hyvän kodin. Tämän kissan myötä tuli mieleen meiltä aiemmin lähteneet ja lämmittää kyllä todella paljon mieltä kuulla, miten hyvin niillä kaikilla, jopa sillä arimmallakin, menee. :)

Meidän syksy jatkuu varmaan edelleen pitkälti paimennusta treenaillen, Ukon osalta vetotreeneissä ja mikäli aika riittää niin peltojälkitreeneissä. Eiköhän Jerikokin vielä pääse jonkun jäljen ajamaan ja Jupiter ehkä pääsee hakutreeneihin. Yritän nyt kuitenkin olla ottamatta liikaa paineita siitä mitä ehtii tai ei ehdi tehdä. Koirat taitaa olla kuitenkin tyytyväisiä siihen määrään aktiviteettia mitä ne nytkin on saanut. Loppuun muutamia kuvia syksyltä. :)


Jeriko kissankesytys hommissa