maanantai 8. tammikuuta 2018

Ukon päivä

Eilen oli sellainen Ukolle räätälöity päivä. Päivällä lähdettiin Ylöjärvelle rallitokokokeeseen. Edellisestä kokeesta olikin vierähtänyt pitkä tovi, 8kk. Pieni sopeutuminen vaadittiin taas koepaikalla lajin luonteeseen, mutta oikeastaan alkujärkytys on jo takana ja keskityin nyt vaan Ukon kanssa hauskan pitämiseen. Se on kai tämän lajin ydinajatus. ;)

Ja hauskaa meillä olikin. Ukko oli ihan innoisaan hallin pihassa, piippaili ja kiskoi hulluna. :D Sisälle halliin yritin ottaa aika viime tippaan, mutta otin kuitenkin liian aikaisin. Tehtiin muutamat liikkeet siinä missä nyt tilaa oli ja hienosti meni. Ukko leikki vähän liian raivoisasti ja luulen, ettei sellaiseen oltu ihan totuttu. Pahoittelut jos Ukon mölinä häiritsi, mutta kaukana kehästä oltiin joten ihan kohtuulilnen häiriö mun mielestä. ;)

Kuten sanoin, vähän liian aikaisin Ukon kuitenkin otin enkä voinut/halunnut hinkata koko aikaa ennen kehää, joten laitoin Ukon vaan "käy siihen". Ukko oli joko kontaktissa muhun tai lopulta laski pään maahan, mutta parasta oli se tunne, että Ukko ei missään vaiheessa mennyt omaan kuplaansa. Tai no, olihan se kuplasssa, mutta mä olin siellä sen kanssa! :)

Siitä ihan raukean näköisestä tilasta "nyt on Ukon vuoro" ja vire heti tappiin, pienet temput ja kehään. Kehässäkin Ukko oli koko ajan hienosti mukana. Itse sohlasin pari virhettä hihnan kanssa, kun oli vaan niin vaikea muistaa ja päättää, että missä kädessä sitä pidän ja kun aloin vaihtamaan kättä liian myöhään, kun Ukko jo oli edessä istumassa, otti se käden liikkeestä merkin vaihtaa paikka. Ihan ymmärrettävästi. Tosi hyvällä fiiliksellä kuitenkin mentiin mun hihnasähläyksistä huolimatta ja pisteitä yhteensä 91p ja 3. sija. :)





Rallitokoilun jälkeen käytiin mun äidin luona ei nyt kahvilla, mutta nesteytyksessä ja lähdettiin sitten siitä Haavistolle hiihtotreeneihin. Jupiterkin pääsi mukaan. Hiihdettiin ensin Ukon kanssa se noin 3,3 km, oikea lentokeli oli ja latu aivan loistavassa kunnossa vaikka illalla alkoikin pyryttämään. Unohdin kyllä laittaa sports trackerin päälle, joten statistiikkoja ei treenistä ole, mutta kovalta tuntui vauhti. :) Sitten pientä kävelyä ja jäähdyttelyä ja Ukko pääsi vielä toiselle kierrokselle Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Ukolla alkoi nyt siis kunnon treenit. ;)

Jupiterin kanssa tehtiin sitten tuo kierros neljässä erässä siten, että Miko hiihti pallon kanssa edelle, annettiin etumatkaa ja hiihdettiin sitten kiinni. Tosi hyvä treeni tuli Jupiterille. Saatiin jopa upea ajoitus niin, että Miko ehti juuri mäen päälle palkkaamaan ja hienosti Jupiter veti mua mäkeenkin. Sitten tuli vielä vahingossa ihmishiihtäjän ohitus, kun olin antamassa Mikolle etumatkaa, kun meidät ohitettiin. Siinä hetken mietin, että mitäköhän hittoa mä nyt teen kun tuo hiihtäjä välissä eikä se tule saamaan Mikoa kiinni, Mikolla Jupin palkka eikä koskaan ohituksia tehty. Ei auttanut muu kuin lähteä hiihtämään ja on noi bortsut kyllä fiksuja, kun ei Jupiter juurikaan edes vilkaissut väärää hiihtäjää, "ohi"-käskyllä jatkoi matkaansa ja veti hienosti Mikon kiinni, joka ei siis ohitustilanteessa ollut vielä lähelläkään näköetäisyyttä. :)

Viimeinen etappi alkoi mulla jo ottamaan koville, pitäis hiihdellä enemmän, että kunto nousis ja tekniikka edes vähän kehittyisi. Perkele, kun on epäreilua että toiset hiihtää ilman koiraakin niin lujaa, että teki ihan tiukkaa saada Miko kiinni! :D Onneksi Jupiter tässäkin veti edelleen hienosti vaikka mä olin aika poikki. :)

Aika yllätys mulle toi Jupiterin taistelutahto ja epäherkkyys tässä. Sukset ei tosiaan häiritse pätkääkään ja se on todella fokusoitunut vain ja ainoastaan eteen, juokseekin matalana ja kunnolla vetäen vaikka nyt oli vasta kolmas treeni. Itse asiassa vaikka pitäisi jo mennä rauhakseen ja pitäisin vaan liinaa kädessä (niin kuin eilen viimeisen palkkauksen jälkeen n. 100m ennen maalia missä voi tulla toisia koiria vastaankin), niin jos sukset liikkuu ja valjaaseen tulee painetta, niin Jupiter lähtee vetämään lujaa. :D Lisäksi se leikkii lelulla tosi kivasti juoksun jälkeen ja tarjoaa sitä jopa sille palkkaajalle. Koira joka ei meinannut nuorempana palauttaa leluja mullekaan. :D


maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuodenvaihde

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi päätin pyhittää eilisen päivän treenaillulle. Ensin oli yritys treenailla paimennusta, mutta se oli aika fiasko. Lunta on noin 20cm ja se oli osittain jäässä, eikä lampaat halunneet liikkua siinä ollenkaan. Liian haastavaa nuorelle koiralle, mutta kyllä me niitä jonkinmoinen pieni lenkki saatiin kuitenkin vietyä.

Siirryttiin sitten tottistelemaan omaan pihaan ja se treeni olikin sitten taas menestys! :) Jupiter oppi odottamaan vuoroaan sivussa, tuomaan kapulan vauhtinoudosta suoraan käteen, seuraaminen edistyi huimasti ja päästiin matkaa pidentämään noin seitsemään askeleeseen, sekä lisäksi maahanmeno alkoi hahmottumaan.

Jeriko pääsi myös treenaamaan pitkästä aikaa. Vire ja ilme oli ihan täysi kymppi, ja Jeriko oppi jättämään Jupiterin huomiotta vaikka se aluksi pari kertaa karkasikin paikaltaan. Ei pahoittanut mieltään vaan keskittyi vaan yhdessä tekemiseen ja leikkimiseen. Tehtiin vähän seuraamista ja jääviä liikkeitä.

Ukon kanssa tehtiin rallitokotteluita ja Ukkokin oli kyllä innoissaan. :)

Jupiterin reaktiot ilotulitteisiin oli aika erikoisia. Jupiter vaikutti jännittävän niitä melko paljonkin ja otti muhun tosi paljon kontaktia, kun käytiin noin yhden aikaan yöllä pissatuksella kun Ukolla meinas jo rakko haljeta. Asutaan siis aika maalla ja tänne kuului paukkuja ehkä noin 1km päästä hiljaa ja siinä vaiheessa pikkaisen tussahti silloin tällöin. Olin jo heittämässä kirveen kaivoon, mutta päätin sitten että otan Jupiterin ulos leikkimään, ihan kokeilumielessä. Sehän leikki sitten täysin normaalisti, innokkaasti ja rennosti. Ensin sama kotipihassa, ja sitten vein Jupiterin vielä kohti laukausten ääntä tuohon metsätielle ja siinäkin yhtä lailla leikki täysin normaalisti, juoksi hakemaan palloa paukun jälkeen siitä suunnasta niin kuin ei mitään.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Jupiteria ilmeisestikin jännitti paukut ja se kaipasi multa kannanottoa siitä onko syytä huoleen. Kun itse olin hyvin passiivinen Jupiterin ottaessa kontaktia (kun en halunnut tehdä numeroa), niin Jupiter päätteli itse, että on syytä huoleen. Kun sitten aloin taas leikkimään normaalisti ja iloisesti, niin Jupiterkin rentoutui.

Jerikon jälkeen mikä tahansa reaktio on mulle uutta ja vähän ihmeellistä. Nythän Jupiter on vielä nuori ja ehkä erityisenkin herkässä iässä, joten tulevaisuus vasta näyttää millaiseksi tilanne kehittyy. Kuitenkin nyt vaikuttaisi siltä, että vaikka Jupiteria selvästi paukut jännittää, niin se ensinnäkin ottaa kontaktia muhun mikä on hyvä asia, ja toisekseen sillä näyttäisi toimintakyky kantavan hyvinkin yli jännittävästä asiasta. Mulla on vaan oppimiskaari varmaan vielä vähän kesken siitä, että mikä on bordercollielle normaalia, kun ensimmäinen nyt sattuu olemaan tuollainen joka ei reagoi mihinkään ääneen yhtään mitenkään...

Tänään treenailtiin taas. Jerikolle ja Jupiterille yritin alkaa rakentamaan kestoa nenäkosketukseen käden kanssa, jotta sitä voisi hyödynttää erinäisissä tilanteissa. Jerikolle aukesi hyvin, Jupiterille ei ihan niin hyvin. Lisäksi Jeriko teki jääviä sekä muistuteltiin taas vähän seuraamisen paikkaa jonka olen kyllä törkeän eteen opettanut/päästänyt luisumaan. Vasemman jalan seuraamista muistuttelin ja pienenpieniä askelia niin ettei saa lähteä edistämään. Jeriko keskittyi nyt hienosti jääviin ja teki todella näpäkästi. Tehtiin törpön kierronkin kautta ja hienosti toimi.

Jupiterin seuraaminen harppasi taas eteenpäin ja tosi kivalla ilmeellä häntä korkealla seurasi ja paikkakin pysyi hyvin korrektina jo hieman pidempiäkin pätkiä. Täyskäännös vasemmalle hitaasssa vauhdissa on hieno, peräpää toimii hienosti! :) Lisäksi törppäjen kiertoja ikään kuin agilityohjausharjoituksena.

Ukolle sitten rallitokohömppäilyä. Illemmalla käytiin Ilonan kanssa hiihtämässä ilman koiria, Ukolla nyt vielä vapaaviikko. Ukko kyllä vähän "reimastui" siitä, että lähdin hiihtovaatteissa ilman sitä. :D Ensi viikolla jatkuu sitten taas vetotreenit ja katsomaan miten jaksan tottistella.

lauantai 30. joulukuuta 2017

Tavoitteiden pohtimista

Aika taas tavoitepohdinnan. Olen huomannut, että omat tavoitteet on aina vaan enemmän mennyt pidemmiksi pohdinnoiksi. Katsotaan kuinka pitkä sepustus tästä nyt tulee. ;) Ensin tälle vuodelle asettamani tavoitteet ja niiden toteuma.

Tavoitteet vuodelle 2017:

Paimennus:
Näiden tavoitteiden pohtiminen ei ole helppoa. Periaatteessa haluaisin Ukon kanssa vielä 2-luokkaa kokeilla, mutta voi olla, että seinä nousee tässä vastaan eikä se kuulo-ongelman vuoksi välttämättä ole mahdollista. Treenitavoitteena olisi oppia viestimään Ukolle myös vartalo- ja käsiavuilla, mutta kun tätä on alettu treenaamaan alkoi asia tuntumaan hieman "väärältä".. Jotenkin tuntuu "huijaamiselta" opettaa käsiapuja erikseen opettaminen koiralle lajissa, jossa kuulo ja kuuntelu on ensiarvoisen tärkeää. Ja kun se ei kuitenkaan ole se suunta mihin itse haluaisin paimennuksessa mennä. Katsotaan mitä kevät ja kesä tuo tullessaan..

Jerikon kanssa jatketaan kisoja 3-luokassa, pyritään saamaan kokonaisia ehjiä ratoja ajattua ja mulle harjoitusta linjojen hahmottamiseen ja ylipäätään korkeimmassa luokassa kisaamiseen. Tavoitteena olisi siis ajaa ratoja joista jäisi pisteitä takataskuunkin ja tietenkin toivottavaa olisi, että tässäkin suhteessa kehitys olisi nousujohteista.

Ukon kanssa ei enää kilpailtu paimennuksessa. Kotona Ukko on päässyt tekemään joitain yksinkertaisia työtehtäviä, joissa omalla vietillä pääsee pitkälle. Välillä on ollut hankalampaa ja välillä taas sujunut todella hyvin.

Jerikon kanssa startattiin muutamissa 3-luokan kisoissa ja jostain jäi jotain pisteitä käteenkin. Viimeisissä kisoissa Jerikolta selvästi loppui puhti ja paukut. Tämän jälkeen Jerikolla alkoikin selvästi pahenevat selkäjumit ja todennäköisesti jo tuolloin se rajoitti vauhtia ja jaksamista. Ajoittain Jerikon meno on tuntui kesäna ikana todella hyvältä, ja ajoittain taas ei. Kuitenkin jo tähän astisiin saavutuksiin täytyy olla tyytyväinen.

PK-lajit:
Jerikolle jäljeltä SM-kisoihin osallistuminen ja kaksi 1-tulosta ja KVA-arvo olisi kyllä ne mitä haluaisin ensi kesänä saavuttaa. Niin pienestä on kiinni, että suuria muutoksia en näe tarvetta treeniin tehdä, pieni ripaus onnea vaan mukaan niin eiköhän se sillä. :) Keppileikkejä toki motivaation nostatukseen. Ja hyppytreeniä ja hienoahan olisi jos sen hypyn saisi toimimaan myös kisoissa ja erityisesti SM-kisoissa.

Hausta HK2 ja mahdollisesti myös EK-kokeisiin osallistuminen ja EK1..? Haku tuntuu kuitenkin nyt enemmän vieneen mua mennessään, joten voi olla ettei EK:ta oikein jakseta tehdä.

Hausta saatiin tavoite täyteen eli HK2. Päätin sitten jättä Jerikon hausta tauolle lajin rasittavuuden vuoksi ja näin ollen hautasin myös EK-haaveet. Ei koiran tarvitse kaikkea tehdä. Jälkikokeissa käytiin, mutta yhtään 1-tulosta ei valitettavasti saatu. Hyppyongelma haittasi ja kun hyppyä alettiin keväällä tekemään nostattamisen kautta, niin meni tottiksen mielentila ylipäätään vouhkaamiseksi. Hypyn harjoittelu tämän kautta oli selvästi virhe josta maksettiin varsinkin loppukesän kokeissa tottiksen huonona vireenä.

Agility:
Sujuvia ratoja ja yhteistyön hiomista erityisesti Ukon kanssa. Yhteistyön toimiessa toivon mukaan myös vauhti alkaisi nousemaan. Käsimerkkien ja erityisesti putkijarrujen yms. ohjausten vahvistaminen, jotta Ukko aina tietää mitä tulee seuraavaksi vaikkei pystyisi kuulemaan. Ukon kanssa mahdollisesti myös SM-kisoihin osallistuminen, Jerikon kanssa ainakin jos ei tule jotain aikataulullista erityistä. Jerikolle olisi kiva hyppysertejä saada, mutta voi olla, että aika ja ikä tulee vastaan tämän tavoitteen kanssa.

Ukon kanssa päätinkin sitten kevättalvella jättää agilityn kokonaan lajivalikoimasta. Olen edelleen ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun. Ukko ei koskaan agilitystä oikein syttynyt ja siitä aiheutui vain turhaa rasitusta sille vetolajien lisäksi. Jerikon kanssa ei hyppysertejä saatu, mutta runsaasti hyviä nollaratoja ja yhteistyö sen kanssa radoilla oli niin hyvää kuin vaan voisi uskaltaa toivoa. Loppusyksystä selkäjumit ja etujalan ontumiset (haljenneen anturan tai varvasnivelrikon vuoksi) katkaisi agilitykauden ja sitten todettiinkin selässä spondyloosimuutos ja loppuvuosi on vaan katseltu miten Jerikon kunto paranee levon myötä. 8-vuotissynttäreiden kunniaksi Jeriko pääsi tekemään kaksi lyhyttä radan pätkää eikä siitä ainakaan jumittunut, mutta arpoi kyllä ponnistuspaikkoja vaikka sitten itse hypyt sujui ihan tyylikkäästi. Selvästi kuitenkin epävarmuutta jäänyt Jerikolle tähän.

Valjakkolajit:
Ukolle kisaamista hiihtokisoissa Ilonan ja osittain munkin kanssa? Lumitilanteen salliessa treeniä ja höntsäilyä Jerikollekin huvin vuoksi.

Ukko starttasi Ilonan kanssa SM-kisoissa, missä yksilömatkan jälkeen tuli yllättävä ontumisongelma Ukolle, jonka seurauksena Ukon selkää kuvattiin magneettikuvausta myöten. Mitään ei löytynyt ja lopulta Ukkoa kuntouteltiin loppukevät, mutta onneksi sitten saatiinkin kuntoon loppukesän aikana ja syksystä lähtien on treenattu kovasti ilman mitään oireita.
Jerikon osalta vetolajihömpöttelytkin unohdettiin, kun varpaat selvästi oireili vetojen jälkeen.

Kulunut vuosi ei siis ollut kovinkaan hyvä terveydellisesti Jerikolle tai Ukolle kummallekaan. Ukon mystinen ontuminen onneksi meni ohitse, mutta Jerikon kohdalla spondyloosilöydös toki tarkoittaa monien asioiden miettimistä uudelleen.

Yllätin itseni lähtemällä Ukon kanssa myös rallitokokisoihin. Ensimmäinen koe oli särmikkääseen menoon tottuneelle ohjaajalle aika järkytys. :D Toinen koe jo mukavampi, kun osasi ennalta suhtautua hömpöttelymeininkiin ja molemmista kokeista tulos takataskuun.

Jupiter:


Jupiter tuli taloon maaliskuussa, mutta sen kanssa en ole paljoakaan stressannut tavoitteilla. Päällimmäisenä oli halu esitellä sille paimennusta, mutta olisihan sitä omilla lampailla kuvitellut vähän enemmänkin ehtivän tekemään... Jupiter esitteli aika tyylikästä menoa, tosi hyviä luontaisia flänkkejä ja reagoi herkästi ohjaukseen.

Agilityä aloiteltiin vasta loppuvuodesta (ihan suunnitellusti) ja Jupiter tuntui tosi hyvältä siinä. Innokas poika. :) Valjakkohiihtoa päätin ottaa sen testaamaan hetken mielijohteesta ja vaikka etukäteen olisin ajatellut, että Jupiter olisi voinut paineistua hiihtäjästä selän takana, niin Jupiter osoittautuikin luonnonlahjakkuudeksi.

Hakutreenit alkoi hyvin alkukeväästä/kesästä, mutta sitten treenit jotenkin jäi kaiken muun jalkoihin. Jälkeä tehtiin todella vähän. Jupiter tuntui jotenkin paremmalta haussa ja jäljellä tuntui ettei se oikein hoksannut mikä on homman juju. Tai sitten vaan treenasin aivan liian vähän. Todennäköisesti niin. Myöskään tottikseen ei oikein motivaatio tuntunut riittävän kuin vasta loppuvuodesta, joten ehkä ne pk-lajit jäi senkin vuoksi.

Jupiter on kasvanut tasaisesti ja siitä on kehittynyt rakenteeltaan hyvin tasapainoinen nuorukainen. Vauhtia riittää, mutta koordinaatiokykykin on ollut erinomainen koko ajan ja haavereilta on vältytty kuin ihmeen kaupalla. Mitään ontumisia ei ole esiintynyt ja Jupiter on ainakin toistaiseksi säilynyt täysin terveenä. :)


Tavoitteet vuodelle 2018

Jeriko:
Kesällä vielä toiveissa olisi osallistua jälkikokeisiin. Hyppy harjoitellaan kiertämään hyvässä mielentilassa ja palautetaan rauha tottikseen liiallisen vireen noston sijaan. Elättelen edelleen toiveita niistä 1-tuloksista, mutta tärkeintä on toki se, että Jeriko saisi hyvässä kunnossa harrastella. Jossain vaiheessa kun pk-jälki jää, siirrän Jerikoakin varmaan FH-jäljelle. Yksittäisten testauksien perusteella se voisi olla siinä erittäinkin hyvä.


Agility todennäköisesti unohdetaan, vaikka Jeriko mitattiinkin pikkumaksiksi ja alunperin oli ajatuksena starttailla siinä luokassa matalammilla rimoilla. En nyt lopullisesti sulje pois mielestä tätä mahdollisuutta, mutta tässä mennään ihan täysin Jerikon voinnin mukaan enkä agilityä tee jos se tuntuu yhtään erilaiselta kuin aikaisemmin.

Kaverikoirailua yritän nyt uudelleen herätellä henkiin, kun muuten koko viime vuosi oli siitä taukoa. Uudessa Akaa-Valkeakosken ryhmässä ei olla käyty vielä kertaakaan ja vähän jännittää ryhmässä olevan urokset, mutta lähdetään nyt kokeilemaan koska Kaverikoirana Jeriko on kyllä täysi 10. :)

Ajatuksissa on käynyt myös häivähdys, että starttaisiko Jerikonkin kanssa rallitokossa, mutta katsotaan nyt... Rallitokoa voisi käyttää tuon tottiksen vireongelman purkamiseen ennen ensi kesää...

Ukko:
Valjakkolajeissa on ehdottomat päätavoitteet. Nyt ollaan saatu kunnon treenisuunnitelmakin tehtyä yhdessä Tanja Kurikan kanssa (siis fysiikkatreeniä ajatellen) Ukolle ja toivon mukaan tämä kantaa hedelmää varsinkin SM-kisoissa, joita varten Kemistä on jo majoitus varattuna mulle ja Ilonalle. Lisäksi on parit muut kisat tähtäimessä jos vaan lunta täällä etelämmässä riittää.

FH-jälkeä jatketaan kesällä ja rallitokoillaankin varmaan jonkin verran kiinnostuksen mukaan. Joihinkin kuivan maan valjakkokisoihinkin olisi kiva päästä Ukon kanssa ensi kesänä.

Jupiter:
Edelleenkään ei huvita asettaa kovia tulostavoitteita. Päätavoite ensi vuodelle olisi varmastikin paimennuksessa. Olisi hienoa suorittaa SPKY:n perusrata ja startata ainakin 1-luokassa. Agilitytreenejä jatketaan ja kisaiän tullessa täyteen startataan varmaan joskus loppukesästä/syksyllä. Nyt pitäis vaan saada jotain säännöllisiä treenejä jo pikku hiljaa aikaiseksi..
Keväällä varmaan jatketaan pk-hakua ja mahdollisesti jälkeäkin. Tai ainakin yritän itseäni siihen motivoida. Vetolajien suhteen huvittaisi vähän kokeilla mihin Jupiterista siinä on, ehkä mennä kuivan maan kisoihin kahden koiran luokkaan Ukon kanssa tai syksyllä jopa yksin.. Hyvin epämääräisiä on nämä tavoitteet. Pitäisi mun ehkä vähän ryhdistäytyä.. :D

lauantai 23. joulukuuta 2017

Jupiterin uusi lajivaltaus ja hyvät joulun toivotukset

Agilityn kohdalla ollaan treenailtu nyt mitä oli vielä alkeiskurssia jäljellä. Jupiter oppii kyllä tosi nopeasti asioita ja esim yhdellä esteellä tehty kahdeksikko joko takaakiertoina tai suoraan hypättynä oli Jupiterilla niin helppo tehtävä, että jatkoi sitä itsekseen vaikka lopetin ohjaamisen. ;D

Keskittyminen agilityyn on huippuhyvää, Jupiter näyttää jopa vähän loukkaantuvan jos joku muu alkeisryhmässä karkaa häiritsemään hänen treenejään. Ei suutu, mutta yrittää vaan päästä jatkamaan treeniä vaikka muuten aina haluaisi leikkiä kaikkien kanssa. Ihana. :)

Otin viime viikolla Jupiterin ensimmäistä kertaa hetken mielijohteesta vetotreeneihin mukaan. Se ei ole koskaan ollut edes seurapoikana mukana, vaan olen käynyt Ukon kansssa treeneissä aina yksin. Jupiterin kanssa ei myöskään ole koskaan valjaissa harjoiteltu minkäänlaista vetoa. Ajattelin, että sen herkkyys voi vaikeuttaa sen vetämistä siten, ettei välttämättä haluakaan painaa valjaita vasten, tai että häiriintyy suksistä tmv.

Mutta mitä vielä. Viku ja Raisa lähti meidän eteen ja Ilona piti Jupiteria lähdössä. Kun lähtölupa annettiin, niin Jupiter lähti täydellä vedolla Vikun perään ja sillä oli selvästi vain ajatus, että se pitää saada kiinni. Veti lujaa ja hienosti, kerran ihan alkumatkasta vilkaisi taakseen sauvojen iskuja, mutta sitten unohti jo asian eikä häiriintynyt enää ollenkaan mun hiihtämisestä. Toisella ja viimeisellä lyhyellä pätkällä ei häiriintynyt enää mistään ja veti niin pirun lujaa, että vähän mulla päätä huimasi. Loppupalkka pallokaan ei ihan hirveästi Jupiteria tässä kiinnostanut, kun olisi vielä jatkanut vaan Ilonan ohi.

Keskiviikkona Jupiter teki toisen vetotreeninsä niin, että ekalle pätkälle Satu hiihti ilman koiraa edelle pallon kanssa. Jupiter  nosti tässä jo vähän kierroksia ja päästi pari kiljahdusta, eikä sitten ollut yllätys että lähti taas täydellä vedolla ja hienosti veti Sadun luokse ja nappasi pallon. Vei jopa palloa Sadulle leikittäväksi mikä oli jo aika ihmeellistä! Toinen pätkä tehtiin tyhjälle ja sillekin Jupiter lähti todella upeasti, ei mitään ongelmaa. :)

Nyt on siis tehty max 500m vetoja, ei mitään pitkää. Enkä ollut ajatellut Jupiterista vetokoiraa treenata, mutta kun se nyt on kasvanut noin isoksi pojaksi (55-56cm kotimittauksessa, painoa taitaa olla noin 20kg) niin ehkä sitä voi ainakin kevyesti vähän kokeilla. ;)

Fikkels löysi oman kodin ja kotiutuminen sinne on alkanut hyvin. Meille sen sijaan saapui uusi ensikotikissa, joka on ehkä maailman suloisin. Langanlaiha vaalea komistus, leikkaamaton kolli. Hyvin kesy oli ihmiselle heti jo alkuun, joten herää epäily, että onko viime kesän kesäkissa. Ihmiset. :( Niin kovin on tämä kisuli minut hurmannut, että voi olla että pysyvä koti sille on jo löytynyt.



Meidän poppoolta erittäin ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!