Eilisillan aikana mun huoli Ukosta kasvoi pikku hiljaa. Hetkittäin Ukko liikuskeli suhteellisen normaalisti pää ja korvat pystyssä, mutta sitten taas hetken päästä makasi aivan vetämättömänä lattialla. Erityisen suuren huolestumisen sysäs hereille, kun käytiin nopsaan saunassa ja sieltä tullessa Ukko makas lattialla ihan lötkönä eikä meinannut kutsumalla nousta ylös, vaan piti vähän töniä, että nousi. :( Parit konsultaatiopuhelut soiteltuani tulin siihen tulokseen, etten voi olla viemättä Ukkoa päivystykseen. Tampereen Tuhatjalkaan en Ukkoa halunnut viedä, joten niinpä lähdettiin Hattulaan Vethausiin. Tuija lähti mukaan seuraksi ja tueksi, hädässä ystävä tunnetaan. :)
Koska en ollut Univetistä saanut röntgenkuvia mukaani, otettiin Vethausissa uudet. Aiemmin päivällä näkyneet ilmakuplat oli yhdistyneet isommaksi ilmatäyteiseksi alueeksi ohut- ja paksusuolen rajamaastossa, mutta tämäkään määrä ei vielä tukokseen viitannut selkeästi. Eläinlääkäri kuitenkin kiinnitti huomiota Ukon mahalaukkuun, jonka poimutus jo sivukuvassa näkyy poikkeavina viivoina kylkiluiden alla, mutta etukuvassa näkyy oikein selkeästi paksuuntunut mahan limakalvo ja poimut. Normaalitilanteessa mahasta ei siis erotu limakalvoa ollenkaan, vaan se on yksi vaalea köntti.
Lisäksi Ukosta otettiin vähän laajemmin verikokeita, joissa näkyi hieman koholla oleva CRP eli tulehdusarvo sekä matala AFOS (erityisesti sappiteihin ja luustoon liittyvä arvo, nyt ehkä matala puhtaasti paastoamisen vuoksi), muuten maksakokeet ja muut normaalit. Tämän perusteella diagnoosi kääntyikin sitten mahalaukun tulehdukseen eli gastriittiin. Itse en ole taudista koirilla tiennytkään, enkä varsinkaan kuinka vakavasti taudista on kyse, ennen kuin tutuilta kuulin jälkikäteen! Hui sentään! :( Ukko jäi sitten yöksi Vethausiin suonensisäiseen nesteytykseen sekä sai suoneen antibioottia, kipulääkettä, pahoinvointilääkettä sekä mahansuojalääkettä. Minut passitettiin kotiin nukkumaan.
Aamulla tuli odotettu soitto Hattulasta. Ukko oli virkistynyt yön aikana huomattavasti, oli syönyt jo pieniä määriä ruokaa hyvällä ruokahalulla, käynyt ulkona hoitajien kanssa, heilutellut häntää ja ollut kaikin puolen "aivan eri koira" eläinlääkärin sanoin. Voin sanoa, että oli musiikkia mun korville. :)
Vierasesinettä suolistossa ei periaatteessa edelleenkään voi poissulkea ilman varjoainekuvausta, mutta Ukon mahan ollessa noin ärtyneessä tilassa en halua alkaa sinne mitään varjoaineita tunkemaan. Eläinlääkäri oli samaa mieltä. Koiran vointi kertoo ja nyt kun Ukon vointi on noin selvästi parempi ja syödyt ruuat on pysynyt hyvin sisällä, on vierasesine erittäin epätodennäköinen.
Sitten ajelin Ukkoa hakemaan, mutta matkalla 2 km ennen Vethausia ehdin vielä ottaa ylinopeussakotkin poliisilta. Enpä kyllä tarkoituksella kaahannut, enkä onneksi niin lujaa mennyt, että pelkällä rikesakolla selvittiin, mutta en vaan siinä mielentilassa oikein tarkkaan katsonut nopeusrajoituksia.. Hups. Niin kuin eläinlääkärilaksu ei olisi ollut jo riittävän iso. :D Mutta onneksi on vakuutus!
Nyt ollaan sitten oltu kotona jo muutama tunti ja käyty pihallakin välissä. Ukko on selvästi parempi vointinen, ei ollenkaan niin väsynyt ja liikuskelee ihan normaalisti. Syönyt on pariin otteeseen pienen määrän ruokaa ihan hyvällä ruokahalulla. Eli kai sitä voi jo huokaista helpotuksesta, että vältyttiin puukkoleikeiltä. Voin kertoa, että kotoa ajamaan lähtiessä ja asian konkretisoituessa, että Ukko tulee kotiin, tuli pienet helpotuksen kyyneleet silmiin. Kyllä sitä vaan niin huolissaan siitä oli, kun meni niin vetämättömäksi. :(
Varasin tänään aamulla Ukolle eläinlääkäriajan Univetiin, kun Ukko ei edelleenkään syönyt ja oli tosi väsähtänyt ja apaattinen. Viimeistään huoli heräsi, kun en itse kuullut Ukolta suoliääniä ollenkaan ja heräsi todella itselle epäily suolitukoksesta.
Miltään perus mahataudilta toi ei kyllä vaikuta, kun Ukko on vaan kertaalleen oksentanut eilen, kun sain sen ihan vähän juomaan fitdogia. Ripuliakaan ei ole varsinaisesti tullut kuin kaksi kertaa, eilen ihan pelkkää vettä ja tänään kellertävää mönjää ihan vähän. Ei mitään kunnollista jatkuvasti ripulointia siis, enemmänkin niin ettei suolesta tule oikein mitään. Eikä Ukko siis ole syönyt tiistai-aamun jälkeen, juomisetkin ihan minimissä. :(
Eläinlääkärissä Ukosta otettin mahasta sivukuva ja etukuva selällään maaten. Kuvissa näkyi hieman epänormaaleja pieniä ilmarakkuloita ohutsuolessa, mutta ei mitään selvää suolitukokseen viittaavaa isompaa ilmakertymää. Sen verran poikkeavia ne pienetkin oli, että ell niistä myös mainitsi ja sanoi, että tuo kuva ei sulje pois ainakaan mahalaukussa olevaa röntgennegatiivista vierasesinettä..
Gastroenteriitti eli suolistotulehdus eli mahatauti -ajatuksella nyt kuitenkin lähdettiin liikkeelle. Ukko sai keittosuolaa nahan alle, kun oli jo sen verran kuiva, sekä pahoinvointilääkettä. Kotiin mukaan Hill'sin mahaystävällistä ruokaa. Ukko oli todella reipas eläinlääkärissä, makoili tippakanyyli niskassaan eikä kuvienkaan otossa ongelmaa ilman rauhoituksia. Tosin, olihan Ukko niin väsähtänyt, että siihen sekä henkilökunta, että puolituttu kiinnitti huomiota.. :(
Autoon Ukkoa ottaessa Ukko vaikutti vähän virkeämmältä, joi vähän vettä kupistakin. Kotona olen kuitenkin saanut Ukon syömään vain ruokalusikallisen tätä purkkiruokaa, jota Jeriko himoitsee aivan hulluna, ei vaan uppoa Ukkoon.. Ukko on edelleen tosi apaattinen, nukkuu vaan. Alkaa tuntumaan, että ehkä se hetkellinen virkistyminen olikin vaan mun toiveajattelua.. Itsellä vielä kummittelee takaraivossa se mahdollinen suolitukos. Ell kanssa sovittiinkin, että jos vointi huononee, jos ei ruoka pysy sisällä tmv, niin sitten otetaan huomenna varjoainekuvat. Nyt sitten ei varmaan saa yöllä untakaan, kun miettii koko ajan Ukon vointia.. Pitäkää peukkuja, ettei Ukolla ole mitään vakavampaa ja selvittäis vaan säikähdyksellä! :(
Eilen päästiin ensimmäistä kertaa varsinaisessa ryhmässä aloituksen jälkeen Markon treeneihin ProCaniksella ja oli kyllä odottamisen arvoista! :) Marko oli tehnyt tosi kivan ja sopivan kinkkisen radan, jossa teemana päällejuoksut ja saksalaiset. Radalla yhdessä kohtaa kolme hyppyä rinnakkain, joilla tehtiin vaihtelevasti päällejuoksut, välistävedot ja saksalainenkin. Toinen kolmen hypyn sarja taas peräkkäin epäsuorassa linjassa niin, että niille tehtiin jokaiselle saksalainen. :) Tarkoitus oli hakea koiran sietorajaa tässä, että kuinka rohkeasti ohjaaja voi edetä esteillä niin että koira edelleen suorittaa hypyt taakse jäädessään.
Jerikon sietorajaa ei nyt sitten vaan tällä sarjalla löydetty, vaan Jeriko suoritti saksalaiset vaikka irtosin jopa viitisen metriä edelle. Nopeasti vaan näytin takaakierron ja lähdin jo samalla siivekkeen ohi etenemään, toki pidin katseen ja ohjauksen päällä. ;) Ja Jeriko teki työtä käskettyä joka kerta erehtymättä. Muutenkin rata meni aivan huippuhyvin, mutta myös kehittämisen paikkoja tietenkin löytyi. Viskileikkauskin tehtiin yhteen kohtaan ja siinä mulla turhaan kädet lensi. Vaikka onnistui ekallakin kerralla heti hyvin, niin kun pidin kädet rauhassa niin viskileikkauskin oli todella nätti. :) Välistävedoissa sain keskittyä enemmän hartioilla ohjaamiseen ja toisaalta siihen, että pistän tossua toisen eteen. Lopun muurin vastakäännöksellä meinas jalat mennä aina välillä solmuun vauhdissa, vaikkakin Jeriko siitä huolimatta luki esteen ihan hyvin. Ilman vauhtia tehtynä jalatkin oli kuitenkin paremmin hallinnassa ja sain ohjaavan käden ja jalan paremmin yhteispeliin, jolloin Jerikonkin käännös tosi rauhallinen ja siisti. :)
Tuo jalkojen hallinta valsseissa/vastakäännöksissä/jne. on kyllä varmasti yksi mun suurimpia kehittämisalueita. Marko siitä mulle Ukon kanssa irtotunnilla ollessa jo joskus aiemmin sanoi, kun Ukkopa ei sitten niin varmasti luekaan esteitä jos jalat tekee toista ja kädet toista. Tähän olen yrittänyt kiinnittää huomiota, mutta vauhdissa menee edelleen välillä vähän river danceksi, kuten Marko sanoi.. :D
Vedettiin Jerikon kanssa sellaisella tahdilla, että itsellä oli jalat
aivan hapoilla lopuksi ja taisipa Jerikollakin vähän alkaa jalat painaa,
kun ihan lopuksi alkoi rimoja vähän tippumaan. Siitä tuli sitten yksi
hassu huomio kans, että Jeriko ei meinannut tehdä saksalasta, kun rima
oli maassa. Ei jotenkin mieltänyt sitä enää suoritettavaksi esteeksi..
Mutta kun vaan itse jatkoin niin kuin rima olisi ylhäällä, niin tulihan
Jeriko sitten tyhjienkin siivekkeiden läpi.. ;) Ihan hyvä treeni kyllä
siinä, että kisaradoillakin voi joskus käydä noin eikä siihen yhteen
pudonneeseen rimaan kannata kuitenkaan luovuttaa..
Ukon kanssa sitten päällejuoksut ja saksalaiset ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu. Ukko olisi tullut mun liikkeen mukana esteistä vaan ohi ja aluksi laitettiin verkkoa toisen siivekkeen eteen ohjaamaan. Kuitenkin saksalaisissa, kun pysähdyin vaan odottamaan ohjaus päällä, niin Ukko kyllä tarjosi hyppyä ja siitä pääsi kehumaan ja Ukolle alkoi selvästi herätä ajatus saksalaisista ja tehtiin kahta saksalaista peräkkäinkin. :) Ukko kuitenkin väsähti treeneissä tosi nopeasti. Ainahan Ukko on silleen tavallaan väsynyt aika nopeesti, siinä missä Jeriko painaa tahdon voimalla menemään lasittunut katse silmissä vaikka kuinka väsyttäis, niin Ukolla väsyminen (henkinen ja/tai fyysinen) näkyy heti siinä, että tekeminen laskee kuin lehmän häntä.
Nyt Ukko väsähti kyllä ehkä jopa poikkeavan nopeasti ja jäähdyttelylenkillä sain suorastaan vetää Ukkoa perässä. Ilta- eikä aamuruoka maistunut Ukolle (Jerikolla taas oli aivan älytön ruokahalu ja halus molemmilla kerroilla syödä Ukonkin ruuat! :D ), yöllä tuli löysää kakkaa vessaan ja tänään päivällä oli tullut matolle pari epämääräistä länttiä, joista ei oikein ottanut selvää oliko oksennusta vai ripulia. Lenkillä kävi selväksi, että Ukko on ihan vesiripulilla. :(
Mistäköhän moinen iski Ukkoon, kun ei Jerikolla ole ainakaan vielä (kop kop) ollut mitään oireita..? Voiko rankka fyysinen rasitus vaan tehdä tollasta? No, ehkä kuitenkin järkevämpi vaihtoehto on se, että Ukolla on nyt joku pöpö. Ukolle ei nyt vaan maistu mikään, raejuustokaan ei maistunut vaikka yleensä noi tykkää siitä ihan hulluna, enkä saanut oikein maitohappobakteeriakaan annettua kuin väkisin suuhun kaatamalla niin, että puolet tuli ehkä pihalle.. Ukko on nyt jotenkin tosi väsynytkin, ei ulkona yhtään jaksanut leikkiäkään ja ollut suorastaan apaattinen. :(( Toivotaan tosiaan, että menee pian ohi.
Eilen piti olla alueellisen valkun treenit, mutta jäi sitten mun osalta väliin. Samoin jäi väliin suunnitellut jälkitreenit. :( Aamulla jotenkin kylkeä sängyssä kääntäessä iski aivan järkyttävä noidannuoli niskaan, en pystynyt päätä kääntämään yhtään mihinkään, saati sitten nostamaan, piti ihan käsillä auttaa. Onneksi sain lääkkeitä avuksi ja niinpä sitten vedinkin kunnon annokset särkylääkettä ja lihasrelaksantteja, nukuin päivällä pitkät päikkärit enkä tehnyt yhtään mitään. Tänään aamulla aloin olemaan sitten jo voiton puolella, niskaa pystyi kääntämään sivusuunnassa ihan ok, tietyt liikkeet edelleen sattui, mutta kisoihin oli päästävä! ;) Kesken kisojenkin piti välillä tankata särkylääkkeillä, mutta onneksi ne auttoi niinkin hyvin!
Ukon kanssa ensin kaksi rataa. Ensimmäisenä ratana Minna Räsäsen tekemä hyppyrata. Tosi kiva rata, ei voi muuta sanoa. Ja 2,5 viikon treenitauon jälkeen Ukko teki tosi hienosti töitä ja on nyt selvästi nostattanut vauhtia. Edelleenkin oli vähän sellainen hölköttelyn maku, Ukosta löytyy huomattavasti enemmänkin potkua, mutta tälläkin menolla etenemäksi ihan kelpo 4,24 m/s, aika -11,60. Niin ja joo, LUVA tuli, sijoitus 2.! :)
Toinen rata oli Johanna Wütrichin tekemä agilityrata. Tämäkin varsin kiva rata ja Ukolla hyvä meininki, joskaan ei ihan niin hyvä kuin edellisellä radalla. Etukäteen jännäsin keppejä, jotka oli radan lopussa mutkaputken ja yhden hypyn jälkeen. Pelkäsin, että Ukko paahtaisi niistä ohi. Niinpä sitten tein idioottimaisen virheen, jonka suhteen olen aikas pettynyt itseeni. :( Jarrutin Ukkoa tosi voimakkaasti ja myöhään ennen hyppyä, niin että vielä hyppyyn lähtiessä Ukko katsoi mua ja rima tuli alas. Kepit Ukko pujotteli virheettä ja hyvää sykettäkin alkoi löytyä, ja kaksi viimeistä hyppyä Ukko haki tosi hyvin vaikkei olleet linjalla! Ilman tuota mun puuttumista asiaan oltaisiin varmaan nykyään 2-luokassa. :( Jerikon kanssahan en oo koskaan tollasia hölmöyksiä tehnyt, vaan aina sitten vaan käskyttänyt keppejä ajoissa. Miksi siis en Ukollekin heti putkesta käskyttänyt keppejä? Harmittaa! Etenemä tällä radalla 4,08 m/s, aika -13,70.
Sitten käytiin kotona välissä, ruokaa naamariin, pieni lepo ja koiran vaihto ja uudelleen kisapaikalle. Ensimmäisenä Markku Kaukisen tekemä hyppyrata. Suunnittelin hyppysuoralle aika rohkean persjätön ja pidin kiinni siitä, että sitä yritän vaikka kukaan muu ei moiseen uskaltautunut. :D No, enhän mä sitten ehtinyt. Tai melkein ehdin. Jos olisin vaan tehnyt persjätön ajoissa valmiiksi, vaihtanut ohjauspuolen ennen kuin Jeriko ponnisti, olisi Jeriko saattanut ehtiä ymmärtää vaihtaa puolen ja persjättö olisi saattanut juuri ja juuri onnistua.. :D Nyt kuitenkin tämän seurauksena kaksi rimaa alas. Ensi kerralla juoksen vaan kovempaa ja teen persjätön rohkeammin. ;) Etenemä 4.40 m/s, aika -6,05.
Toisena sitten Jari Helinin tekemä agirata. Kaikki rimat 65 sentissä. Alun takaakierrättelyt tuotti vähän päänvaivaa, arvoin vielä rataantutustumisen jälkeen niistojen ja palkkovalssi-viskileikkauksen välillä, mutta niistot tuntui lämmitellessä toimivan paremmin, joten tein niillä. Hyvin lähti rata käyntiin, mutta joku hassu kömmähdys tai takajalkojen unohdus kävi Jerikolla renkaalla, kun takajaloilaan rikkoi renkaan. Puomin ylösmenolta kontaktivirhe, näähän on aina ollut vähän siinä ja tässä Jerikolla, mutta oli ensimmäinen kerta kun niistä todella tuli virhe. Loppua kohden rata meni tosi hyvin, kunnes sitten keinulla Jeriko vapautti itsensä vähän liian aikaisin, olin myöhässä enkä juossut riittävän vahvasti päälle ja takaakierto tokavikalla esteellä jäi tekemättä ja tästä HYL.
Kontaktit (siis alastulot) on nyt nopeutunut huomattavasti ja tämä kontakteilta "karkaaminen" on ollut tiedossa, että tulee varmaan jossain vaiheessa eteen. Olen kuitenkin halunnut keskittyä kerralla vain yhteen asiaan, mikä tähän mennessä on ollut nopeus. Nyt sitten pitää pikku hiljaa alkaa harjoittelemaan myös kontakteilla pysymistä. ;) Niin ja putkijarruja pitäis kans treenailla, vähän nimittäin tolla ekalla radalla valui toi Jerikon käännös.. ;D
Kivat kisat oli ja eritysen tyytyväinen olen Ukon kasvaneeseen vauhtiin. Ukon liikkuminen ja hyppääminen on kyllä niin ihanan vaivatonta, että sitä on ilo katsella. :) Sitten kun varmuus vielä kasvaa Ukko varmasti lähtee ihan tosissaan tykittämään, ja silloin mulle taitaa tulla "vähän kiire". ;)
Päivitykset on vähän jäänyt, kun olen ollut kaksi viimeistä viikkoa Seinäjoella. Maanantaina ennen lähtöä treenasin kyllä poikien kanssa, mutta päivittäminen sitten jäi.
Käytiin tossa Linnainmaan koulun kentällä treenaamassa, Jerikolle pk-tottista ja Ukolle tokoa. Halusin Jerikon kanssa tehdä eteenmenon niin, että jätän eteenmeno palkan kentän laitaan poikittaissuunnassa, koska pituus riittää niinkin ihan hyvin ja toisaalta saa vähän vaihtelua treeniin ettei käy vahingossa niin, että osaa vain yhteen suuntaan mennä. Tehtiin sitten välissä seuraamista, jossa melko lyhyitä pätkiä ja vireennostoa. Jäävät nopsaan kertaalleen ja sitten luoksetulo, jossa nyt oli vauhtia ja voimaa jo huomattavasti enemmän ja alkoi näyttämään jo suurin piirtein siltä mitä haluankin. Toki vielä hiotaan. ;) Noudon palautuksessa oli nyt tosi hyvä draivi. Eteenmenossa lähti tosi hyvin eteen oikeaan suuntaan, aivan aavistuksen lopusta tuli vino ja päätyi noin 5 metriä sivuun palkasta kentän laitaan, mutta ei mielestäni ollenkaan paha. Tein vielä toisen perään ja se oli tikkusuora. Hyvältä näyttää ja näillä jatketaan. :)
Ukon kanssa tosiaan tokoa. Pikkaisen seuraamista joka oli kyllä ihan hyvää. Luoksetulon istumaan jätössä meinas koko ajan painua maahan, joutui oikein asiaa hinkkaamaan. Samoin liikkeestä seisomisessa meinas valua maahan ja sitä piti hioa. Eikä kahta ilman kolmatta, joten luoksetulossa, kun siihen asti päästiin, Ukko kirjaimellisesti hiipi kohti. Eikä meinannut millään saada vauhtia, joutui antamaan useampia lisäkäskyjä. Kirsikkana kakun päällä vielä armoton jähmiminen kaukkareiden istumaannousussa...
Aloin sitten ihan miettimään. Jos tokoa Ukon kanssa tosissaan haluaisi tehdä, niin töitä olisi edessä vaikka ja kuinka. Olenko sitten valmis sellaiseen, kun en itse asiassa oikeastaan nauti tokosta? Enpä oikeestaan.. ;) Sen sijaan mulla on jälkimotivaatio aivan huippulukemissa ja Ukkokin edistyy nyt niin huikeesti, että voisin aivan hyvin ajatella sen olevan koevalmis alkukesästä. Niinpä motivaatio suuntautuu tokon sijaan luontaisesti vahvasti pk-tottikseen ja bh-kokeeseen valmistautumiseen.
Olen siis päättänyt jättää tokon todella taka-alalle ja treenata Ukon kanssa BH-koetta sekä pk-tottiksia varten ihan tositarkoituksessa niin, että olis toivon mukaan mahkuja korkata jälkikokeet ensi kesänä Ukonkin kanssa. Tokoa voidaan tehdä aina silloin tällöin vähän niin kuin kokeiluluontoisesti innostaisko sitä treenailla, mutta kyllä nyt motivaation suuntautuminen pk-puolelle on todella selvä.
On jotenkin oikein hyvä mieli, kun on saanut näin selvän linjauksen tehtyä, että mikä mua oikeasti motivoi. :) Luulen, että pk-tottiksen liikkeet on muutenkin Ukolle parempia, kun aina on selvä että tehdään täysillä, eikä sitten ehkä niin ole vaaraa jähmimiselle. Ja virettähän nyt lähdetään sitten Ukonkin kanssa rakentamaan. Jälkimetsälle ja esineruutuun on myös intoa päästä, onneksi lumet tuli ja meni, joten huomenna taas metsään olis tarkoitus mennä ennen agsatreenejä. Ukko on kyllä osoittanut niin hyvää luontaista taipumusta jäljestämiseen ja nenän käyttöön, että kun nyt olen itsekin taas jo kokenempi opettamaan jäljestystä, niin odotan innolla ensi kevättä, kun on näinkin selvät suunnitelmat. :)))
Olen ollut koko viikon Seinäjoella opiskelujen puolesta ja perjantaina tulin kotiin. Pojat on olleet siis kotona Matin kanssa ja treenitauolla. Ekat pari päivää Jeriko oli kuulemma maannut eteisessä mua odottamassa, mutta reipastunut sitten. Sydämestä riipaiseen, että joudun vielä ensi viikoksi jättämään pojat kotiin.
Eilen eli lauantaina oli sitten "iso päivä", Jerikon TVA-bileet. Emmi ja Keena (Jerikon sisko) tulivat meille jo puolen päivän jälkeen ja ehdittiin siinä käymään lenkillä ja treenaamassa ennen juhlia. Hauska oli kyllä katsoa Keenaa, kun on se niin Jerikon näköinen, samanlainen ilme aina naamalla ja kuulostaakin samalta, ihan samasta puusta on veistetty vaikka Keena toki hieman Jerikoa vilkkaampi onkin. :) Piti ottaa Jerikosta ja Keenasta oikein potretti ulkona kunnon valaistuksessa, mutta kameran muistikortti unohtuikin sisälle ja Emmillä oli jo kiire lähteä, joten nämä kuvat jäi sitten ainoiksi sisaruksista. :(
Veikeilijät ;)
Naurunaamat. :)
Ukko teki ensin hieman seuraamista, välillä meinaa edistää eikä keskity ihan 100%, mutta nykyään voin Ukolta jo vaatia kunnollista työskentelyä ja sen sieltä sitten saankin. Kivasti Ukko tekee kyllä. :) Sitten otettiin noutoa ja noudon luovutusasentoa hinkattiin ensin niin, että annoin kapulan edestä Ukolle suuhun ja peruutin vähän, sitten kokonaisena liikkeenä. Vähän joudun peruuttamaan lopuksi ohjatakseni Ukon eteen istumaan ja kerran Ukko hyppäs kapulan kanssa suoraan syliin, mutta kyllä se sieltä tulee. :D Jääviä parit ja luoksetulo kertaalleen.
Jeriko teki nyt tottista. Seuraamisessa oli tosi hyvä vire ja silti Jeriko oli aivan hiljaa, selvästi nyt treenitauon jälkeen kuitenkin motivaatio tekemiseen oli korkeella! ;) Sitten jäävät ja luoksetulo, mikä näin ekaa kertaa treenikentällä otettuna oli vähän tokomainen rauhallisempi laukka, mutta varmasti treenin myötä myös kentälle saadaan sama raivoisa luoksetulo kuin mitä lenkeillä on nyt nähty. Eteenmenopalkaksi jätin frisbeen valmiiksi kentän laidan yli. Seuraamisessa Jeriko meinas vähän keulia ja pientä yninääkin meinas vähän päästä. Vaadin kuitenkin kunnollisen seuraamisen ja siitä lähetys eteen, mikä olikin sitten todella vauhdikas ja tikkusuora. :) Onhan eteenmeno ollut aina Jeriko suosikkeja ja vahvuuksia. :) Tasamaanoutoa vielä 650 grammaisella kapulalla pari kertaa, kun aattelin nyt alkuun ottaa sillä vaikka seuraavan kerran tehdäänkin tasamaanouto 1 kg kapulalla. ;) Jeriko kyllä todella tykkää noutaa noita isompia kapuloita, palautukseen inasen enemmän voimaa saisi olla ja sitä kyllä treenataankin siihen. Nyt unohdetaan kaikki tokohissuttelut ja pistetään iso vaihde silmään joka liikkeessä. ;)
Juhlissa oli mukana ihmisvieraiden lisäksi Jerikolla sukulaisia kylässä, kun paikalla oli Keena sekä Anitan koirat Kira, Ilona ja Elvi (no joo, Elvi ei oo sukua). Jeriko oli kyllä aikas ihastuksissaan siskostaan, joten taitaa tuo Keena pian niitä juoksujaan aloitella. ;)
Jeriko sai ison kasan lahjoja, iso kiitos niistä kaikille! :)
Pitihän juhlien isännällä itselläänkin olla oma kalja, jonka Hanna L. oli jostain löytänyt. Tosi hauska juttu ja maistui Jerikolle ihan sika hyvin! :) Tästä lähtien kaikissa koirabileissä pitää tarjoilla koirien omaa kaljaa. Voisipa sitä käyttää kisoissakin nesteytykseen, kun kerta noin hyvin maistui, voisi ehkä herättää kuitenkin kysymyksiä jos radan jälkeen tollasen korkkais... ;)
Bileet koiralaumassa ja ihmisten keskellä sujui oikein hyvin, hauskaa oli. Anita ja Emmi koirineen jäivät vielä yöksi. Emmi lähti aamupäivällä ajelemaan takaisin Turkuun ja me lähdettiin Anitan kanssa katsastamaan Kangasalle tulevan AB-leirin puitteita. Ihan kivaltahan leiripaikka näytti, maastoja oli hyvin ympärillä ja sinne sitten polkaistiin jäljet Jerikolle, Ukolle ja Elville. Tuuli puhalsi oikein kunnolla ja oli lähellä kaatanut puunkin talon/piharakennuksen päälle, mutta hienosti kaikki jäljesti. Omista pojista täytyy sanoa, että tuntuu että pojat jäljesti erityisen syvällä nenällä ja tarkasti tuulessa.
Ukolle ensin noin 450 metriä pitkä jälki jolla kolme keppiä, vanheta ehti reilu puoli tuntia. En tosiaan ollut muistanut leikata keppejä etukäteen ja kaapista kotoa löytyi vain 7 kuivaa keppiä, jotka pojille jaoin. Ukolle tein ekaa kertaa pienen lähetyksen jäljelle n. 5 metrin päästä ja tokihan tolta matkalta hyvin löytyi. Ukko lähti sitten jäljestämään vauhdikkaasti, mutta todella tarkasti jäljen päällä. Ensimmäinen keppi nousi nopeasti, sitten pian jo toinen. Loppu jäljestä olin itse vähän epävarma oliko Ukko koko ajan jäljen päällä, mutta kyllä se ilmeisesti oli ja kolmaskin keppi löytyi hienosti. Kaiken kaikkiaan jäljellä oli viisi kulmaa, jotka Ukko selvitti hienosti.
Jerikon jälki oli reilu 600 metriä pitkä. Janan kohdalla tuli jo vähän mulla tallatessa ongelmia, kun olin unohtanut merkit kotiin ja yritin käyttää merkkinä punottua narulelua. No enhän sitten jäljeltä erottanut alkuunkaan missä lähetyspaikan merkkini oli ja ajauduinkin turhan kauaksi sieltä, kun tarkoitus oli tehdä helppo jälki. Ensimmäisen kepin jätin melko nopeasti vaikka en ollut varma oliko se linjan jälkeen, vai jopa ennen. Halusin kuitenkin palkata Jerikon oikeasti suunnasta mahdollisimman nopeasti. Loppujäljestä tuli tie vastaan, kun matkaa oli vasta noin 400 metriä. Päätin sitten vielä ylittää leveän polun ja jatkaa jälkeä toisella puolella, mihin jäi viimeinen keppi. Siinä välissä sitten kyseistä polkua pitkin ehti tulla ainakin yksi juoksija ja pyöräilijä, mahdollisesti myös koiran ulkoiluttaja (sitä emme nähneet kunnolla mistä hän tuli, mutta mahdollisesti sieltä). Helppo jälki, ehe hehe......?
No, mutta ei kun jälkeä ajamaan, ehti vanheta reilun tunnin. Lähetyksessä janalla Jeriko hieman kiehui ja haukahteli, rauhoittelin hieman ja sitten lähetys ja Jeriko lähti uppoamaan janaa eteenpäin ja nosti jäljen mun arvion mukaan noin. 40 metriä lähtyspisteeltä. Anita kyllä sanoi, että eihän noin pitkää janaa ole missään kokeessa, en sitten tiedä arvioinko itse vaan väärin. :D Mutta hyvin meni ja se on pääasia, ainoastaan pientä parin metrin erkanemista luotisuoralta tapahtui, mutta jotenkin Jeriko osasi korjatakin linjansa takaisin siihen ja tosi hienosti tuli suoralla linjalla jäljelle. Jälki nousi nyt oikeaan suuntaan ja mun laittaman ensimmäinen keppi oli aivan täydellisesti sijoittuneena n. 30 metriä janan jälkeen. Huh. :D
Ja sitten mentiinkin jälkeä kuin veturin perässä, tasaisella reippaalla tahdilla, mutta todella tarkasti ja ilman yhtään suurempaa tarkastelua, kulmat joko täysin tikkusuorasti tai korkeintaan muutaman metrin kieppaisuilla. Kepit nousi hienosti. Polun ylitykseen tullessa Jeriko hiljensi vauhtiaan automaattisesti, otti oikein syvällä nenällä ja rauhallisesti hetkeäkään epäröimättä ylityksen (n. 2 metriä leveä) ja nosti sitten taas metsän puolella tahtiaan. Viimeinen keppi kyllä jumittui suuhun ja Jeriko olisi vaan jatkanut eteenpäin kertomatta kepistä mulle sen tarkemmin mitään. ;)
Aivan älyttömän tyytyväinen olin molempien poikien työskentelyyn, taas oli hieman haastavat olosuhteet, mutta ne ei häirinneet poikia yhtään. Jeriko on kyllä huikeen hyvä jälkikoira jo, ihan ihaillen saa tarpoa sen perässä, kun se niin itsevarmasti ja määrätietoisesti painaa eteenpäin. :)
Juhlan kunniaksi mun veljen vaimon sisko teki Jerikosta hienon videon, iso kiitos Satu Mattilalle! :)
Jeriko ei ole täydellinen, mutta kuitenkin niin täydellinen mulle. *miljoona sydäntä*
Treenit on jatkunut meillä ehkä hieman normaalia rauhallisempaan tahtiin tällä viikolla. Tiistaina myrsky runteli Mouhijärveä sen verran, että sähköt oli poikki koko pitäjästä ja niin ollen treenit peruttu. :( Keskiviikkona Ylökkin treeneissä keskityin molempien kanssa kontakteihin, tehtiin niitä pelkästään ja ketjutettuna muutaman esteen kanssa. Jeriko teki puomia aivan sika hyvin ja nopeesti, perässä ei enää ollenkaan pysynyt vaikka kuinka yritti itsekin juosta! Samoin keinu ja A:n kontaktit tosi upeita, selvästi kehittynyt! :) Ukko teki myös kontakteja hienosti, mutta huomas kyllä Ukon kanssa, että väsyy nopeesti vaikka tehtiin tosi lyhyissä pätkissä. Viimeinen puomi oli kuitenkin liikaa, kun oli selvästi hitaampi. Keinulla Ukko on myös hieman varovainen, mutta kyllä se siitä. A:n kontaktista mulla ei ole valitettavaa. ;)
Torstaina wuffin vuorolla tehtiin hyppytekniikkaa. Olin alkuviikosta jo katsellut Jerikon viikonlopun tokovideoita sillä silmällä, että on vähän jumissa ja niinpä hieroin ja venyttelin kahtena iltana, oikealla takana tosiaan etureisu jumissa, mutta aukes kyllä hyvin. Silti tässä hyppytekniikkaa tehdessä taisi vähän kuitenkin vielä näkyä, kun oli takaosa hieman jäykän oloinen.. Ukko tekee kyllä hyppytekniikkaa ihan huikeen hyvin ja ihanan rennolla tekniikalla. Ainut, että yhdessä välissä jäi aivan totaalisen jumiin edessä olevaan palkkapalloon ja hiipi matalien rimojen yli. :D Saatiin se silmäjumikin sitten aukaistua ja taas mentiin sarja nopeaan tahtiin, mutta oli se kyllä hassu, kun meni hiipien kuin hidastetussa filmissä matalan riman yli ja naama kiinni korkeempaan okseriin ja sitten hyppäs sen siitä paikoiltaan. :D Kyllä sillä sitä silmää on!
Tänään sain nukkua ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan niin, etten laittanut kelloa soimaan. Siis oikeesti, en muista koska viimeksi olisi ollut tällainen aamu, kun aina on ollut kisoja tai sitten päivystyksiä. No, en mä sitten kuitenkaan kauheesti kahdeksaa pidempään osannut nukkua ja Ukkokin kävi herättelemässä. Luksusta silti. :D
Aamupäivällä kävin sitten tallaamassa pojille jäljet. Ennen kuin pojat pääsi jälkiä ajamaan kävin hakemassa Matin kyytiin, ostettiin synttärikakku ja tultiin takaisin metsään. Matin sain siis houkuteltua seuraksi. ;) Ukon jälki vanheni reilun tunnin ja se ajettiin ensin. Ukon jälki oli n. 500 metriä pitkä, nameja yksi siellä toinen täällä, neljä keppiä. Ukko lähti innokkaana ja hyvin jäljestämään, vähän oli kyllä epätarkkuutta ja vauhtia liikaa, mutta hyvin itse tarkisteli ja selvitti jäljen. Kyllä se siitä sitten rauhoittuu kokemuksen myötä. Eka keppi jäi, mutta muut nousi hienosti. Lisäksi Ukon jäljellä oli vähän haastavampia juttujakin, kaksi kapean vesiojan ylitystä, jotka sujui tosi hienosti, pari nousua kalliolle joista toisessa pientä haparointia, mutta toinen hyvin. Lisäksi yhden leveämmän hakkuualueelle vievän metsätien ylitys, jossa vähän enemmän tarkistelua, sekä kapeamman polun ylitys, joka meni hienosti. Siis vauhti vaan kun vähän rauhoittuu, niin sitten on hyvä. Oikein hieno suoritus Ukolta tällä treenimäärällä! Alkaa tässä heräilemään taas eräänlaisia ajatuksia... ;)
Jerikolle oli tarkoitus tallata kilsan jälki samoihin maastoihin, missä joskus viime kesänä eksyin kallioille seikkailemaan. Tiedossa oli siis hieman haastavampaa maastoa, mutta nyt tiesin kuitenkin ennakoida paremmin suunnilla sitä, että menin pois
päin kallioista. Jotenkin kuitenkin siinä vähän suuntavaisto ja
arviointikyky petti vaikka oli sports trackerikin päällä, ja jälki tuli
maaliinsa "liian aikaisin". Pituutta tuli hieman vajaa 900 metriä ja
viisi keppiä, kaksi viimeistä aika lyhyillä välimatkoilla. Jerikon
jälkimaastoon mahtui vähän kaikenlaista, alkupätkä oli fyysisesti aika
rankka, paljon nousuja kallioilla (joilla siis kuitenkin kiersin
alkumatkasta ja sitten kaarsin pois), välillä melkein paljasta kalliota
ja välillä sitten ihan kosteaa varvikkoa. Kun tultiin sitten takaisin Matin-haku-reissulta oli paikalla myös toinen auto, arvasin että harhajäljeä on tiedossa.
Janalta lähetyksessä Jeriko lähti polulle, joka meni viistosti oikealle. Tätä olin etukäteenkin miettinyt, että haastetta tuo se polku, mutta lopulta Jeriko irtosi polulta pois ja eteni kohti janaa hieman silleen "partioiden" siksakkia. Jäljelle tullessa nosti takajäljen ja Toivasen Hannan ohjeiden mukaan annoin nyt vaan jäljestää takajälkeä pois ja sitten hetkeksi autoon ja uusi lähetys. Nyt tietty eteneminen oli suoraviivaisempaa, kun olin itse kävellyt nyt janaa Jerikon perässä, mutta takajälki nousi taas! Olisi pitänyt varmaan antaa Jerikon mennä taas sitä loppuun ja pistää autoon, mutta en sitten raaskinut, kun halusin päästä jäljelle, jonka tiesin olevan jo itsessään rankka, enkä halunnut lannistaa Jerikoa. Kutsuin Jerikon sitten kokeenomaisesti takaisin mua kohti ja annoin nostaa jäljen oikeaan suuntaan.
Siitä alkoi sitten ihan hyvä ja tarkka jäljestäminen. Kallioiden nousut ynnä muut ei Jerikoa hämänneet, todella mainiosti meni tosi haastavassa maastossa. Sitten hieman alle puolessa välissä tultiin varvikkoon, jossa alkoi tarkistelu ja jälki meni Jerikolta selvästi hukkaan. Jäin sitten odottamaan ja annoin Jerikon etsiä, aika laajasti sitten hakikin ja etsiskeli, välillä vaikutti olevan jäljellä ja sitten taas luopui siitä. Sitten Jeriko alkoi selvästi tulla takaisin päin varvikkoa, nosti selvästi jäljen, jäljesti sitä hieman takaisin päin ja nosti kepin. En tiedä teinkö väärin antaessani Jerikon mennä takajälkeä, mutta tiesin varvikossa olevan kepin ja toivoin tavallaan, että Jeriko löytäisi sille, niin voisin sitten siinä kohtaa auttaa Jerikon oikeaan suuntaan. Kepin jälkeen sitten oikea suunta selvästi löytyikin ja jäljestys jatkui.
Noin 50 metrin jälkeen löytyi todennäköinen syy varvikossa pyörimiseen: kaksi ihmistä ja kaksi koiraa. Pariskunnalla oli siis berni ja kultsu siellä, irti siinä kohtaa kun heidät näin, mutta huikkasin, että ollaan tulossa jäljellä koiran kanssa, että viitsiikö ottaa hetkeksi kiinni. Jäljellä oleva terävä kulma tuli max 20 metrin päähän pariskunnan sen hetkisestä sijainnista, hieman Jeriko meinas häiriintyä vieraista isoista koirista, mutta kannustuksella selvitti kulman ja jatkettiin eteenpäin. Tämän jälkeen jossain välissä jäi yksi keppi nostamatta, voipi olla että Jeriko ei sitten halunnut ilmaista ja pysähtyä kun nämä koirat jäi selän taakse, mene ja tiedä.
Loppumatka kuitenkin tosi upeesti, jopa loppumetrien pätkä jossa meinasin kävellä ristiin oman aiemman jälkeni päälle, kun polkua pitkin olin kuikuillut maastoa ennen jälkien tallaamista! Jälkeä tallatessa sitten vaan huomasin, että "hups, tossahan mä seisoskelin jossain vaiheessa" ja pikakäännös. En nyt ihan takuuseen mene etteikö jäljet olisi mennyt päällekkäinkin, väliä niille ei ainakaan jäänyt kahta metriä enempää! Tämän kohdan Jeriko kuitenkin selvitti huikean hyvin ja olen kokonaisuudessaan aivan älyttömän ylpee ja tyytyväinen Jerikon jäljestykseen. Huikean haastava jälki niin fyysisesti kuin henkisestikin kaikkine harhoineen ja häiriöineen, ja hienosti Jeriko jaksoi painaa eteenpäin. :)) Seuraava jälki saa sitten olla sellainen "helppo palauttava"! :D
Tänään lähdettiin ajelemaan Vantaalle rotuyhdistyksen mestiksiin.Tuija lähti onneksi mukaan seuraksi ja tueksi, niin ei tarvinnut yksin ajella ja kyllä siellä kisapaikalla itellä oli välillä ajatus niin hukassa, että Tuijan apu tuli todella tarpeeseen. Kiitos! :)
Ei olla nyt tosiaan treenailtu oikeestaan olleenkaan kahteen viikkoon, eilen kävin nopeasti lähinnä testaamassa mikä on tilanne ohjatun kanssa ja meni tosi hienosti. Enempää en tehnyt. Edeltävä treeni oli pari viikkoa sitten. Jotenkin kummasta tää tokomotivaatio hävinnyt Jerikon valioitumisen jälkeen... ;) Mutta tosiaan näihin kisoihin olin ilmoittanut ihan vaan sosiaalisena reissuna, kun lähdettiin samalla Anitaa moikkaamaan eikä tuloksilla nyt enää niin väliä ja tosihan se on, ettei treenaamatta voi kauheen ihmeellisiä tuloksia odottaa jos muut treenaa useita kertoja viikossa... :D Nähtiin paljon muitakin tuttuja, joten reissu oli tosi mukava. :)
Paikallaolot tuomaroi Pirkko Bellaoui. Koko kisat sujui muuten tosi jouhevasti ja kisat päättyi tunti aikataulusta edellä, mutta tässä kohtaa on pieni kritiikin paikka järjestelyistä. Paikallaolokehään kuljettiin ulkokautta ja oli vähän epäselvää koska pitäis olla valmiina, kun sitten yhtäkkiä huomasin vaan parin koirakon "kadonneen" mun vierestä, joiden tiesin olevan samassa ryhmässä. Kukaan ei ollut huudellut mitään tmv, mutta vähän hiipi epäilys mieleen ja valuin ulos ovista myös. No siellähän porukkaa oli jo jonossa ja mua huidottiin tulemaan kiireenvilkkaa omalle paikalle. Siitä sitten suoraan paikallaoloihin, hieman jännitti. Olisin toivonut, että joku kovaääninen olisi ihan kunnolla hallin puolella kajattanut kyseisen kehän vierellä, että paikallaolot alkaa (oltiin siis ekassa ryhmässä toinen koirakko) ja että pyydetään koirakkoja siirtymään ulos. No, pieni kritiikki vaan, tästä selvittiin, ja muuten oli todella hyvin järkätyt kisat. :)
Paikkaistuminen 10: Jännitti alun vuoksi, mutta hyvin pysyi.
Paikkamakuu 7,5: Tuplakäsky taas maahanmenoon. Oli nostanut kerran päänsä maasta häiriökävelyn aikana ja laskenut sitten takas, tästä lisävähennys.
Seuraavassa kehässä alkoi sitten yksilöliikkeet joita tuomaroi Carina Savander-Ranne.
Seuraaminen 8,5: Seuraaminen oli Jerikolta aikas hyvää, ei äännähtänyt kertaakaan, mutta vire oli hyvä. Yhdessä käännöksessä kun käveltiin melkein seinään kiinni Jeriko hämääntyi katsomaan yleisestä jotain, ja toisessa kohtaa käännöksen jälkeen perusasento jäi vinoksi. Muuten tosi hyvä. :) Pk:ta varten treenataan kyllä virettä lisää.. ;)
Luoksetulo 7: Vähän hitaammin tuli kuin aiemmin ja silti seisomaan pysähtyminen oli hieman aiempaa hitaampi.
Ruutu 8: Merkki oli taas hidas, mutta ruutuun lähti hyvin. Ennakoi maahanmenon, mutta tuli sieltä hyvin kutsusta seuraamaan. Tuomari mainitsi myös pistemenetyksen aiheeksi maan nuuhkaisun ja vinon asennon ruudussa.
Seuraavan kehän arvosteli taas Pirkko Bellaoui.
Zeta 6: Maahan-seiso-istu, ennalta aattelin että tämä on varmaan Jerikon kannalta paras mahdollinen järjestys, kun heikoin eli istuminen oli viimeisenä. Mutta istuminen jäi silti tekemättä, minkäs sille mahtaa, näitä sattuu. Tuomari mainitsi myös, että kävelen liian kaukana merkeistä..
Kaukkarit 7,5: Jättömaahanmenoon tuplakäsky. Muuten vaihdot tapahtui mielestäni virheettömällä tekniikalla, en ainakaan nähnyt Jerikon takajalkojen liikkuvan yhtään. Vauhdikkaammat vaihdot olisi ehkä toivonut..?
Tunnari 9: Nopeasti löytyi oma ja Jeriko lähti varmasti tuomaan, mutta pyöräytti kapulaa suussaan. Pirkko oli tosi tarkka näissä ja tarkisti ainakin kaikilta näkemiltäni koirakoilta tunnistuskapulan, että oliko tullut hampaan jälkiä. Ei ollut meillä liiaksi ja muuten Pirkko sanoi tykänneensä, että tosi hyvä liike.
Ohjattu nouto 8,5: Merkki oli vauhdikkaampi kuin aikaisemmin, mutta merkki jäi vielä vähän vajaaksi. Lisäksi huomasin itsekin heti lähettämisen jälkeen, että annoin aikas vahvan vartaloavun. Hups. :D
Metsku 9,5: Tästä Pirkko tykkäsi paljon, ainoastaan pieni kapulan kilinä suussa herätti huomiota. Itse tykkäisin, että palauttaisi vauhdikkaammin, mutta Pirkko ehkä sitten tykkää tuollaisesta rauhallisemmasta suoritustavasta...
Kokonaispisteet siis 259,5 ja sijoitus 9/23. Tässä seurassa ei tosiaan ajateltukaan kauheen hyvin sijoittuvamme ja itse asiassa kehien jälkeen aattelin, että kakkonen varmaan tulee, joten 1-tulos oli positiivinen ylläri. :) Nyt voi sitten hyvillä mielin kerätä tokokamat autosta pois ja tehdä jälkeä vielä sen minkä ehtii ja ensi keväänä keskittyä ihan täysin vaan siihen. Nyt tosiaan aletaan treenaamaan tottiksia ja Jerikolle niitä ajatellen korkeampaa virettä.
Tuomarit Pirkko Bellaoui ja Carina Savander-Ranne olivat tarkkoja, mutta
mukavia ja ystävällisiä. Molemmat selittivät kehän jälkeen tarkkaan mistä pistevähennykset tuli. Pirkko erityisesti antoi kommentteja myös "tulevaa ajatellen", että mitä pitäisi korjata. Teki mieli sanoa, että ei me enää tokoilla tän jälkeen, mutta mitä turhaa: hymyilin vaan ja kiitin. ;)
Tällasissa ns. tiukoissa tuomareissa tykkään
kyllä siitä, että heillä linja pysyy eikä vaihtele koirasta toiseen
rodun tai minkään muun vuoksi. Sen sijaan ns. lepsuilla tuomareilla
tuntuu linja usein elävän, jolloin "hyvät koirakot" saavat suhteessa
enemmän sanktiota kuin joku aivan onnettomasti suoriutuva. Sellainen
ärsyttää ainakin mua. Tänään oli hyvin oikeudenmukainen arvostelu, joten
onnea menestyneille ja suorituksiinsa tyytyväisille! :)
Mua kyllä hämäsi, kun oman suorituksen jälkeen jäätiin katsomaan kehiä ja kun toinen kehä saatiin valmiiksi, niin sen valtasi hirvee määrä kilpailijoita, jotka alkoi treenaamaan siellä. Ja siellä pyöri varmaan 20 koiraa joita riehutettiin, niille naksuteltiin ja vinguteltiin leluja. Aika kohtuutonta mun mielestä niitä koirakoita kohtaan, jotka viereisessä kehässä vielä teki koesuoritustaan! Pirkko onneksi sitten sanoikin siitä vinkulelujen vinguttelusta, mutta olisi saanut mun mielestä häätää nämä treenaajat kokonaan tai joku järjestäjien puolelta olisi voinut puuttua tähän. Mun mielestä tosi epähuomaavaista ja itsekästä niitä kohtaan, joilla vielä koesuoritus oli kesken. :(
Tän viikon treeneistä en muuta nyt jaksa kirjoitella, mutta tiistaina oli treenit Mouhijärvellä ja meni oikein kivasti molemmilla, Ukolla hieman ongelmia saksalaisessa kun pitäisi mua kohti hypätä, mutta jos olin kunnolla pois alta, niin sujui paremmin. Keskiviikkona ei ollut treenejä. Torstaina käytiin wuf-hallilla tekemässä hyppytekniikkaa. Yhden harjoituksen olin jotenkin vahingossa unohtanut, joka itse asiassa olisi Jerikolle ehkä tärkein, eli ns. vauhdittoman korkeuden harjoitus, jossa yhden matalan hypyn jälkeen korkeampi okseri. Hyppyytin nyt Jerikoa tässä 60 cm muistaakseni, tekniikassa vielä hiottavaa. Sinänsä kyllä treeni meni tosi hyvin ja huomas, että pojat oli taas varmempia kun tehtiin lyhyeen aikaan toinen treeni. Oon ajatellut, että käytän noi wuf-hallin vuorot ihan puhtaasti hyppytekniikan ja pk-hypyn harjoitteluun, varsinaisia agilitytreenejä ei tarvita kolmea kertaa viikossa.. ;)
